Siirtyminen hehkulampuista uusiin valonlähteisiin on hämmentänyt monia ihmisiä. Tietoa ”uudesta” valaistustekniikasta löytyy kyllä moneltakin verkkosivulta, mutta useimmat näistä ovat enemmän tai vähemmän kallellaan ko. sivuston kaupallisen tai ideologisen omistajan suuntaan. Siksi olen luonut tämän sivuston, jolla pyrin esittämään valaistuksen perusasiat yleistajuisesti, faktoihin perustuen ja riippumattomasti.

Valaistus kuitenkin perustuu näkemiseen ja samoin kuin kuuleminen (musiikki) siinä on aina sijaa myös henkilökohtaisille mieltymyksille. Siksi tässä on mukana myös asioita, jotka perustuvat omiin henkilökohtaisiin havaintoihini, kokemuksiini ja mieltymyksiini.

Valaistuksen peruskäsitteet ja tässä selostettujen asioiden ymmärtämisessä tarvittavat suureet (mittayksiköt) on lyhyesti selostettu oheisella valaistuksen peruskäsitteet sivulla.

Valaistuksen energiansäästöstä (Suomessa)

Tästä asiasta on levitetty paljon ideologisesti värittynyttä ja jopa väärää informaatiota. Siirtyminen hehkulampuista uusiin vähemmän sähköenergiaa kuluttaviin valonlähteisiin ei nimittäin välttämättä säästä täällä pohjoisessa Suomessa rakennuksissa kulutettua energiaa juuri yhtään.

Sähkölämmitteisissä taloissa kaikki sisävalaisimissa kulutettu sähköenergia tuottaa lämmityskaudella asuintiloihin lämpöä samalla tai paremmalla hyötysuhteella kuin varsinainen lämmitysjärjestelmä. Valaisimissa kulutettu sähköenergia, olipa se suurta tai pientä, tulee kaikki hyötykäyttöön. Lämpöpumppuja lukuun ottamatta sama pätee muihinkin lämmitysmuotoihin, joissa toki voidaan säästää sähköä, mutta ei kulutettua kokonaisenergiaa. Sisävalaisimet nimittäin tuottavat lämpöä asuintiloihin selvästi paremmalla hyötysuhteella kuin vesikiertoinen lämmitys esim. öljyllä, puulla, pelleteillä tai kaukolämmöllä.

Lämmityskauden ulkopuolella valaistuksen energiansäästöt tietysti realisoituvat, mutta sen merkitystä vähentää se tosiasia, että myös valaistuksen tarve tuolloin täällä pohjoisessa dramaattisesti laskee. Ja toisaalta syyskesän pimenevien iltojen valaistus (yhdessä muiden sähkölaitteiden kanssa) myöhentää varsinaisen lämmityskauden aloitusta. Tosin elokuun hellepäivän iltana 60-100 watin hehkulamput eivät varmasti ole se paras valonlähde!

Ulkovalaistuksessa sen sijaan valaistuksen energiankulutuksella on suuri merkitys. Kansantaloudellisesti tämä kuitenkin koskee huomattavasti enemmän julkista sektoria kuin kotitalouksia. Jostain syystä poliittiset päättäjät ovat keskittyneet enemmän EU:n innoittamina tuputtamaan ”huuhaa-viher-säästöjä” kansalaisille kuin tarttumaan toimeen näissä todellisissa säästökohteissa.

Ottaen lisäksi huomioon uusien valaistusteknologioiden mahdollistaman paremman valaistuksen ja käytön laajentumisen, ei uudella ”energia-tehokkaalla” valaistuksella kodeissa yleisesti ottaen säästetä yhtään, ei energiaa eikä rahaa. Tällä en kuitenkaan halua sanoa, etteikö siirtyminen uusin energiatehokkaampiin valaistusteknologioihin kannattaisi. Päinvastoin, argumentteja kyllä löytyy, mutta energiansäästö on näistä vähäisimpiä täällä pohjoisessa Suomessa.

Valon värisävyistä

Suurin uusien valonlähteiden tuoma muutos on mahdollisuus käyttää erilaisia valon värisävyjä. Valon värin näkeminen on kuitenkin jonkin verran yksilöllistä ja ”oikea” värisävy on pitkälle tottumus ja makuasia.

Suomalaiset ovat vieläkin tottuneita hehkulamppukauden ”lämpimän valkoiseen” eli selvästi keltaiseen 2.700K valoon. Tällainen valo on kuitenkin ”unettavaa” ja se ei mielestäni sovi alkuunkaan tiloihin, joissa ollaan aktiivisia. Se sopii hämärään tunnelmavalaistukseen, mutta voimakkaassa valaistuksessa se näyttää luonnottomalta. Tämä enemmän keltainen kuin valkoinen valo vääristää myös pintojen ja esineiden värit.

Esim. kylpyhuoneen valkoiset kaakeliseinät näyttävät sen valossa selvästi kellertäviltä. Mutta mikäli haluat nimenomaan valaistuksella korostaa tilan käyttötarkoitusta niin ”kusen keltainen” 2.500-2.800K valo WC:ssä voi olla ihan hyvä ratkaisu…

Toinen ääripää on ns. päivänvalolamput (>5.500K). Ne ovat ihan piristäviä tiloissa, joissa ollaan aktiivisia, mutta tällöin myös valaistuksen voimakkuuden tulee olla suuri. Himmeämmässä valaistuksessa tällainen valo näyttää useimpien ihmisten mielestä luotaantyöntävän ”kelmeältä”.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että paras valon värisävy kotiin on 3.000-4.000K. Lämpimämmät 3.000K makuuhuoneisiin ja valkoisemmat 4.000K keittiöön, kylpyhuoneisiin ja työhuoneisiin. Tuulikaappi/eteinen on portti ulkomaailmaan joten siellä voi kokeilla jopa päivänvalolamppua. Myös keittiöön päivänvalo sopii oikein hyvin. Muihin tiloihin olisi noin 3.500K sopivin, mutta valitettavasti tällaisia lamppuja tai valaisimia ei tavallisista kaupoista (vielä) juuri löydy.

Keittiössä ja kylpyhuoneissa valkoisempi valo auttaa värien näkemistä luonnollisempana. Keittiössä tämä on tärkeätä ruoanlaitossa. Ja kylpyhuoneissa naisille tärkeässä asiassa: näkee paremmin miltä meikki näyttää päivällä ulkona. Usein juuri perheen naisia on vaikea saada siirtymään totutusta ”lämpimämmästä” valosta luonnollisempaan ”kylmempään”, mutta tuo meikkaus homma voi purra.

Keltainen valo näyttää mielestäni erittäin luonnottomalta ulkovaloissa, joiden tarkoitus on valaista tai näkyä (esim. autokatokset, kulkureitit, ovivalot ja numerovalot). Himmeähkössä ulkovalaistuksessa valkoisempi 4.000K valo auttaa merkittävästi värien erottumista ja ympäristön näkemistä. Tässä on myös mahdollisuus todelliseen energiansäästöön: selvästi valkoisemmalla valolla näkee vähintään yhtä hyvin vaikka lampun sähkötehoa tiputetaan pari wattia!

Erilaisilla lampuilla havaittu valon väri voi kuitenkin jonkin verran vaihdella vaikka Kelvin-lukema olisikin sama. Itse olen huomannut, että led-lamppujen 3.000K valo on jo uutena hieman valkoisempaa kuin vastaavissa loisteputkeen perustuvissa lampuissa. Ledeillä valon värisävy voi lisäksi muuttua iän mukana, yleensä valkoisemmaksi (minulla ei vielä ole omakohtaista kokemusta tästä asiasta).

Valonlähteet ja vastaavat valaisimet

Hehkulamppu

Hehkulamppu on vastuslangan hehkumiseen perustuva valonlähde, jolle tarkoitetut valaisimet ovat sähköisesti hyvin yksinkertaisia ja luotettavia: niissä ei tarvita mitään muuta kuin kontaktit sähköverkkoon.

Myös halogeenilamput ovat hehkulamppuja ja niitä  löytyy usealla erilaisella kannalla sekä verkkojännitteisinä (230 VAC) että pienoisjännitteisinä (12 tai 24 V). Viimeksimainitut vaativat joko erillisen tai valaisimeen integroidun "muuntajan", joka antaa lampuille yleensä vaihtovirtaa (AC)

Tavallisen 60 watin hehkulampun valovirta on n. 710 lm, värisävy 2.700K ja värintoisto 100. Halogeenien värisävy on 2.800-3.000K.

Hehkulampun haittapuolia ovat huono hyötysuhde (tuottaa huomattavasti enemmän lämpöä kuin valoa), kuumana käyminen, hyvin rajoittunut valon värisävy sekä lyhyt kestoikä (n. 1.000 h). Varsinkin halogeenilamput toimivat niin kuumina, että ne voivat olla palovaara. Näistä syistä hehkulampuista kannattaa luopua. Ainoastaan saunan valaisussa tai lukulamppuna halogeeni voi edelleen olla hyvä valinta.

Hehkulampuille tarkoitetut kierrekantaiset (E14 ja E27) valaisimet ovat sen sijaan täysin käyttökelpoisia sillä niihin sopivat myös uudemmat energiansäästö- ja led-lamput.

Loisteputki (pitkä)

Loisteputki on sähköpurkaukseen ja loisteaineeseen perustuva pitkänomainen valonlähde. Sitä ei voi suoraan kytkeä sähköverkkoon vaan se vaatii aina valaisimen, jossa on sille tarkoitettu liitäntälaite. Tämä liitäntälaite voi olla joko perinteinen (sähkömagneettinen kuristin + sytytin) tai uudempi elektroninen.

Vanhoja kuristin-valaisimia ei enää kannata asentaa: syttyvät hitaasti ja välkkyen, valo värisee (100/50 Hz) ja ne voivat olla palovaarallisia. Palovaraa voi ehkäistä käyttämällä ns. turvasytytintä tai elektronista sytytintä (tavallinen sytytin tulee vaihtaa aina kun putki vaihdetaan).

Uudet elektroniset liitäntälaitteet (HF) poistavat nämä loisteputkien perinteiset huonot puolet ja ovat selvästi energiatehokkaampia kuin vanhat kuristin-valaisimet.

Paksummat T8 putket ovat halkaisijaltaan 26 mm ja ohuemmat T5 putket 16 mm. T5 putkia on saatavana sekä suuren hyötysuhteen versioina (HE) että suuren valontuoton versioina (HO). Yleisimpien putkien pituudet (cm), tehot (w) ja valovirrat (lm) on listattu oheisessa taulukossa (T5 lumenit 35 °C ympäristölämpötilassa, joka vastaa parhaiten niiden käyttöä suljetuissa valaisimissa). Usealla valmistajalla on lisäksi omia "eco" tms. versioita, joiden tehot ja valovirrat saattavat poiketa taulukon arvoista.
Huomaa, että valaisimen ottama teho on suurempi kuin taulukossa ilmoitettu putken teho sillä myös liitäntälaite kuluttaa tehoa, etenkin perinteinen T8 kuristinmalli.

Loisteputken värintoisto ja värilämpötila ilmoitetaan koodilla, jossa ensimmäinen numero kertoo värintoiston ja kaksi seuraavaa värilämpötilan:

• 830 = CRI/Ra >80, 3.000K
• 940 = CRI/Ra >90, 4.000K

Elektronisella liitäntälaitteella loisteputki on iästään huolimatta täysin varteenotettava valonlähde sisävalaistukseen myös nykypäivänä, etenkin uudet T5-putket. Niillä saadaan toteutettua erittäin voimakas ja tasainen valaistus. Laajan valopintansa takia ne eivät häikäise ja sopivat erinomaisesti miellyttävään epäsuoraan valaistukseen. Tavalliset loisteputket eivät sovellu ulkovalaisimiin eivätkä lämmittämättömiin tiloihin (pakkanen).

Loisteputkien huonoja puolia ovat niiden koko (pitkiä) sekä pienellä viiveellä tapahtuva syttyminen täytteen kirkkauteen. Tästä syystä loisteputki ei sovellu hyvin tiloihin missä valoja sytytetään ja sammutetaan usein ja valon tulee syttyä välittömästi täyteen kirkkauteen. Lisäksi ne sisältävät elohopeaa, josta syystä käytetyt putket ovat ongelmajätettä.

Pistokantaloistelamppu (pienloistelamppu, PL-lamppu)

Pistokantaloistelamppu on loisteputki, joka on taivutettu kompaktimpaan muotoon jotta se sopii varsinaisia loisteputkia pienempään valaisimeen ja sen kaikki liitäntänastat ovat yhdessä pistokannassa. Se ei ole sama asia kuin ns. energiansäästölamppu koska siitä puuttuu sähköverkon liitäntälaite, jonka on oltava tälle lampulle tarkoitetussa valaisimessa. Kaksinastaisiin (esim. G23 kanta) lamppuihin on kuitenkin integroitu loisteputkivalaisimissa tarvittava erillinen sytytin.

Yleisimpiä G23-kantaisia (2 pin) PL-lamppuja on saatavana 5, 7, 9 ja 11 watin tehoisina ja niiden valovirrat ovat 250 – 900 lm. Muilla kantatyypeillä lamppuja löytyy jopa useiden kymmenien wattien tehoisina antaen jopa 6.500 lm valovirran. Värintoisto ja värilämpötila ilmoitetaan näissä lampuissa samoin kuin loisteputkissa.

Näitä lamppuja on yleisesti käytössä kylpyhuoneiden ja eteisten valaisimissa sekä myös ulkovalaisimissa (porras-  ja numerovalaisimet, katokset). Kaksinastaiset perinteisellä ”räpsy-sytyttimellä” ja kuristimella varustetut lamput ja valaisimet eivät kuitenkaan ole enää tätä päivää. Neljänastaisille pistokantaloistelampuille on saatavissa nykyaikaisia elektronisella liitäntälaitteella varustettuja valaisimia, joiden edut ovat samat kuin yllä on selostettu loisteputkille.

Näiden lamppujen huonot puolet ovat kokoa lukuun ottamatta samat kuin loisteputkilla.

Energiansäästölamppu (es-lamppu)

Energiansäästölamput ovat myös kompaktiin kokoon taivutettuja loisteputkia, mutta niissä on lisäksi sisäänrakennettuna elektroninen liitäntälaite sähköverkkoon. Tästä syystä ne voidaan suoraan vaihtaa hehkulamppujen tilalle ja niiden kanta on myös sama (kierrekanta E14 tai E27). Myös näistä lampuista käytetään nimitystä ”pienloistelamppu”.

Kierrekantaisia es-lamppuja on yleisesti saatavissa eri tehoisina aina noin 35 w ja 2.300 lm asti. Es-lamppujen värintoisto ja värilämpötila voidaan ilmoittaa samalla koodilla kuin loisteputkilla (esim. 830) tai erillisillä arvoilla. Suosittelen jättämään kauppaan kaikki lamput, joissa värintoistoa ei ole ilmoitettu ollenkaan tai värilämpötila on annettu vain esim. tekstillä ”warm white”.

Energiansäästölamppujen huonona puolena on hidas syttyminen ja kirkastuminen (>30 s). Aika tiettyyn valontuottoon tulisi aina ilmoittaa myyntipakkauksessa ja hitaille lampuille ei ole montaa käyttökohdetta. Toiminta ulkovalona kovassa pakkasessa on huono vaikka käytettäisiinkin juuri siihen tarkoitettua ns. ”pakkaslamppua”. Es-lamput ovat elohopeaa sisältävinä ongelmajätettä.

Kierrekantaiset LED-lamput ovat tänä päivänä es-lamppuja parempi valinta, niin taloudellisesti kuin myös ominaisuuksiltaan. Tietyissä erikoistapauksissa es-lamput voivat vielä olla varteenotettavia (esim. kasvi- ja päivänvalolamput).

Led-lamput ja valaisimet

Led-valonlähteitä markkinoidaan usein energiatehokkuudella, mutta todellisuudessa ne tuovat vain vähän parannusta verrattuna loisteputkiin tai energiansäästölamppuihin. Niillä on kuitenkin muita etuja kuten kestoikä, nopea syttyminen ja toiminta pakkasessa.

Kestoikää markkinoidaan myös harhaanjohtavasti. Ledin elinikä määritellään aikana jona sen valovirta tippuu 70% alkuperäisestä. Led-valmistajan lupaus voi olla 50.000 tuntia vastaten jopa 25 vuoden käyttöä. Mutta tämä pätee vain 25 C ympäristölämpötilassa vapaassa ilmankierrossa. Ahtaaseen lamppuun tai valaisimeen sijoitetun led-komponentin ympäristölämpötila voi olla tätä huomattavasti korkeampi.

Nyrkkisääntönä jokainen 10 asteen lämpötilan nousu puolittaa eliniän. Näin ollen 85 C lämpötilassa em. 50.000 tunnin led saattaakin kestää enää vain 800 tuntia eli alle hehkulampun kestoiän! Ja jos led-komponentin sisäinen lämpötila nousee yli 120-150 C niin elinikä loppuu siihen paikkaan (tuhoutuu tai ominaisuudet muuttuvat).

Lampun/valaisimen kestoikään vaikuttaa myös ledien liitäntälaitteen elektroniikka, joka myös vikaantuu sitä herkemmin ja aiemmin mitä korkeammassa lämpötilassa se joutuu olemaan (koskee myös es-lamppuja). Kuitenkin oikein suunniteltu (jäähdytys) ja oikein käytetty led-lamppu/valaisin on kestoiältään paras kaikista valonlähteistä.

Led-valonlähteillä on huomattava, että ne eivät ole samalla tavalla ympärisäteileviä kuin muut valonlähteet. Tämä on sekä etu että haitta. Saman valovirran (lumen) antava led-valonlähde voi tuottaa kirkkaamman valaistuksen koska koko valovirta suuntautuu juuri valaistavaan suuntaan. Toisaalta kierrekantainen led-lamppu ei ehkä toimi hyvin hehkulampulle suunnitellussa valaisimessa, koska se antaa vain vähän valoa lampun kannan suuntaan.

Ledien suurin ongelma on erittäin suuri pistemäinen kirkkaus, joka johtaa todella vakavaan häikäisyyn mikäli itse led-komponentti on mistään suunnasta silmin katsottavissa. Lamput, joissa ledit ovat näkyvissä sopivat vain häikäisyltä suojaavalla ja valoa hajottavalla kuvulla varustettuihin valaisimiin.

Kierrekantaiset, hehkulampun muotoiset ja valoa hajottavalla sekä häikäisyn ehkäisevällä ”pallo” kuvulla varustetut led-lamput ovat tänään paras valinta useimpiin valaisimiin, niin sisällä kuin ulkona. Ne syttyvät lähes välittömästi täyteen kirkkauteensa ja soveltuvat siten muita valonlähteitä paremmin tiloihin, joissa valoa tarvitaan vain ”siellä käytäessä”, sekä liiketunnistimella ohjatuiksi.

Kierrekantaisella 8-10 watin ja n. 800 lumenin led-lampulla voi korvata 60 watin hehkulampun tai 10-15 watin es-lampun. Valitettavasti kauppojen led-lamppujen valikoimat ovat kuitenkin vielä tänään valkoisempien värisävyjen (≥ 3.200K) osalta hyvin rajoittuneita, mutta parantunevat ajan myötä.

Sen sijaan suuri osa kaupoissa tänään tarjolla olevista led-kohdelampuista (spotit) on lähes käyttökelvottomia! Niistä puuttuu häikäisyn estävä ja valoa pehmentävä suoja paljaina näkyvien led-komponenttien päältä. Erityisen huonosti nämä näkyvillä ledeillä varustetut kohdelamput soveltuvat lukuvaloiksi koska niiden ”kova” valo häikäisyn lisäksi myös rasittaa silmiä. Luku- ja työvalaisimissa suosittelen käyttämään spottien sijasta ”litistetyllä” pallokuvulla varustettuja led-lamppuja (löytyy ainakin E14 ja E27 kannoilla).

Myös pienikokoisissa halogeenilamppujen tilalle tarkoitetuissa led-polttimoissa/lampuissa on merkittäviä laatuongelmia. Vaihtojännitteellä (12 tai 230 VAC) niiden valo usein värisee, jopa pahemmin kuin vanhat loisteputket (100 Hz, huomaa katsottaessa syrjäsilmällä). Himmentimet vielä vahvistavat tätä ilmiötä. Lamppujen koosta sekä halogeeneille tarkoitetun valaisimen muotoilusta johtuen myös jäähdytys on erittäin puutteellinen ja elinikä jää näin lyhyehköksi, tai valoteho onnettomaksi.

Led-nauhat

Led-nauha on uusi valonlähde-tyyppi. Häikäisyn vuoksi se täytyy aina piilottaa suoralta katsekontaktilta (poikkeuksena himmeähkö koristevalaistus). Eli nauha on asennettava siten, että se antaa vain epäsuoraa valoa tai on varustettu häikäisysuojalla.

Led-nauhat toimivat pienoisjännitteellä ja ovat käteviä koska ne voi asentaa laillisesti itse. Ne vaativat erillisen ”muuntajan” liitäntälaitteeksi verkkojännitteeseen. 12 tai 24 V tasajännitteellä toimivat led-nauhat eivät ole optimaalisen energiatehokkaita, koska niissä osa tehosta hukataan ledien virtaa rajoittaviin vastuksiin.

Led-nauhojen ”muuntaja” kannattaa aina ylimitoittaa siten, että kuorma (virta) on vain 50-70% maksimista. Sekä ”muuntajan” eliniän että jännitteen pienenkin tipahtamisen aiheuttaman valon määrän ja värisävyn muuttumisen takia. Em. syystä yli 2,5 m pitkiin nauhoihin on hyvä tuoda jännite molemmista päistä, ettei nauhan loppupää olisi himmeämpi ja eri sävyinen. ”Muuntajan” IP-luokka valitaan sen sijoituksen mukaisesti (ei välttämättä sama kuin nauhan).

Valaistukseen soveltuvien valkoista valoa antavien led-nauhojen tehot ja valovirrat ovat luokkaa 4-22 w/m ja 240-2.200 lm/m. Tehokkaammilla nauhoilla on varmistettava riittävä jäähdytys. Värisävyjä on saatavilla koko skaala kellertävästä päivänvaloon ja laadukkaammissa värintoisto on vähintään 80. Moniväriset RGB led-nauhat on tarkoitettu koriste/tehoste-valaistukseen ja niiden tuottama valkoinen valo ei ole tarpeeksi laadukasta yleis- ja työvalaistukseen.

Ulkovalaisimet: led

Ulkovaloihin tänä päivänä ainoa oikea valinta valonlähteeksi on led, joka sietää kovaakin pakkasta erittäin hyvin. Sen sijaan jotkin komponentit led-lampun/valaisimen liitäntälaitteessa eivät kestä (esim. elektrolyyttikondensaattorit). Varmistu siksi aina ostettavan lampun tai valaisimen pakkaskestävyydestä.

Loisteputkilamppujen (joita myös es-lamput ovat) liitäntälaitetta koskee sama asia, mutta sen lisäksi myös itse loisteputki toimii huonosti pakkasessa.

Kotelointiluokan ulkovalaisimissa olisi hyvä olla vähintään IPx4 (x=2…6). Miniminä IP21 valaisinta voi käyttää, mutta ainoastaan sateelta varmasti suojaavan katoksen alla sijoitettuna ylös lähelle katosta (esim. lasitetulla parvekkeella). Sähköverkon jännitteellä (230 VAC) toimivien ulkovalaisimien tulee olla joko suojamaadoitettuja tai suojaeristettyjä (merkintä: kaksi sisäkkäistä neliötä). Tämä koskee myös pienoisjännitteisten valaisimien ”muuntajaa” mikäli se sijoitetaan ulos.

Kosteiden tilojen valaisimet

Pesutiloissa on huomioitava valaisimien ja niiden sähkölaitteiden suojaus vedeltä eli kotelointiluokka. Kuva vaatimuksista kylpyhuoneen eri alueilla löytyy Tukesin sivuilta.

Käytännöllisesti nämä vaikeaselkoiset määräykset ja suositukset voidaan kiteyttää:

Myös keittiön välitilassa välittömästi tiskialtaan läheisyydessä tulee määräysten mukaisesti käyttää vähintään IP21 valaisimia. Mutta tämä ei valitettavasti riitä, etenkään jos keittiön vesihanassa on käsisuihku jolloin täysin turvallinen verkkojännitteellä on vasta IPx5.

Valaistuksen toteutuksesta

Tärkeimmät asiat valaistuksessa ovat riittävä valaistusvoimakkuus ja häikäisyn ehkäiseminen. Näiden lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös värien toistumiseen luonnollisina eli valon värisävyyn ja värintoistoon, sekä valaistuksen tasaisuuteen ja varjonmuodostukseen.

Riittävä valaistusvoimakkuus riippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista ja mieltymyksistä, mutta jonkinlaisena hyvänä minimitasona voidaan pitää:

• Tarkka työ: 1.000 lx
• Ruoan laitto, ompelu, yms.: 500 lx
• Lukeminen: 300 lx (iäkkäämmillä enemmänkin)
• Yleisvalo huoneissa ja käytävillä: 50 lx (lattiatasossa)
• Katokset ja kulkureitit ulkona: 20 lx

Silmä on erittäin sopeutuva ja usein liian himmeään valaistukseen tottuu. Se voi kuitenkin aiheuttaa fyysisiä oireita, joita ei osaa edes yhdistää huonoon valaistukseen. Reippaasti voimakkaampi valaistus voi alkuun tuntua liian kirkkaalta. Samoin siirtyminen keltaisesta valosta valkoiseen vaatii totuttelua. Nämä kannattaakin tehdä saman aikaan ja vähän ajan päästä et enää halua palata siihen hämärään ja keltaiseen ”pärevaloon” (paitsi tunnelmavalaistuksessa).

Häikäisy on vielä pahempi asia kuin liian himmeä valaistus. Kohdevalaisimet (spotit) ovat tässä suhteessa ongelmallisia ja niitä tulisi käyttää todella harkiten. Häikäisy on ehkäistävä myös pienten lasten ja kotieläinten silmien tasolla. Lisäksi kohdevalaisimet tuottavat usein häiritsevän epätasaisen valaistuksen, jos niillä yritetään tehdä yleisvalaistusta.

Yksi hulluimmista takavuosien muoti-ilmiöistä oli laittaa huoneen katto täyteen tähtitaivasta jäljitteleviä halogeenispotteja (myös palovaarallisia). Nyt kun nuo halogeenit vaihdetaan vielä kirkkaampina tulisina pisteinä loistaviksi ja enemmän häikäiseviksi (ja AC-syötöllä väriseviksi) led-spoteiksi niin tämä valaistustapa muuttuu ”kiusasta kidutukseksi”.

Paras yleisvalo saadaan täysin häikäisemättömällä epäsuoralla valolla, joka tulee silmiin vain huoneen pinnoista heijastumalla. Tämä valaistustapa vaatii käytetyiltä valonlähteiltä suuremman valovirran ja sähkötehon kuin suora valaistus. Paras valonlähde tähän on pitkän ja tasaisen valopinnan omaavat loisteputket piilossa valolistojen tms. rakenteiden takana. Myös loisteputkivalaisimia jäljitteleviä led-valaisimia voi käyttää, tai led-nauhoja sopivilla jyrkät varjot ehkäisevillä valon hajottajilla.

Yleisvalo vaatii seurakseen täydentäviä valopisteitä sinne missä valoa tarvitaan enemmän kuten lukemiseen ja työskentelyyn. Tai vain joidenkin sisustuselementtien korostamiseen. Himmeäkupuinen laajemman valopinnan omaava pehmeästi suunnattu paikallinen valo on tässä useimmiten parempi kuin liian jyrkkä ja kova kohdevalaisin.

Valojen himmentimet ovat myös ongelmallisia. Tietylle lamppu-tyypille tarkoitetut himmentimet voivat estää vaihtamasta lamppuja tarpeen mukaan paremmiksi. Himmentämällä ei myöskään saa neutraalin valkoista tai päivänvalolamppua millään muotoa tunnelmavaloksi. Useimmiten himmennystä parempi tulos saavutetaan varustamalla tila useammalla eri käyttötilanteisiin sopivalla valaisimella, jolloin voidaan käyttää myös eri sävyisiä sekä erilailla sijoitettuja ja kohdennettuja valoja.

Keittiön välitila: loisteputki vs. led-nauha

Suosittu ja erittäin sopiva sovelluskohde led-nauhoille on keittiön välitila, joka perinteisesti on ollut loisteputkien ominta aluetta. Tässä käyttökohteessa näkee tai tyrkytetään joskus myös halogeeni- tai led-spotteja, mutta oikein toimivan valaistuksen sijasta ne heijastavat enemmänkin suunnittelijansa tai käyttäjänsä kaipuuta yökerhon baaritiskille.

Tyypillinen 2000 luvun alun perheasuntojen keittiön välitilan valonlähde oli 36 w, 120 cm T8 loisteputki (tai useampia pienempiä). Tällaisen putken valovirta on 3.350 lm. Korvattaessa tämä led-nauhalla, jonka valovirta suuntautuu ja jakautuu paremmin valaistaville pinnoille, riittää pienempi valovirta, luokkaa 2.500 lm. Eli esim. 2,5 m led-nauha jonka valovirta on 1.000 lm/m. Tällainen led-nauha kuluttaakin jo sähköä saman verran kuin em. 36 w loisteputki.

Toinen huomioitava asia led-nauhoilla on häikäisy: ne eivät saa näkyä edes pienen lapsen silmien tasolta. Ne onkin aina sijoitettava joko yläkaappien alareunassa olevan valolistan tai erillisen tarpeeksi korkean alumiinilistan taakse (esim. L-profiili, toimii myös jäähdytyselementtinä). Myös mahdollinen häikäisy kirkkaan tiskipöydän, keraamisen liesitason tai välitilan taustan kautta on huomioitava.

Kolmas asia on jyrkät varjot. Ledit ovat pistemäisiä ja nauhassa tarkasti samalla suoralla. Tämä tuottaa erittäin jyrkät ja häiritsevät varjot kaikista nauhan suuntaisista reunoista kuten juuri em. häikäisysuojasta tai työtason etureunasta. Led-nauhan sijoitus yläkaappien alapinnassa olisikin valittava siten, että valolista tai asennusprofiili rajaa valon tarkasti työtason etureunaan. Näin myös suurin osa valovirrasta tulee työtasolle ja saavutetaan tarvittava vähintään 500 lx valaistusvoimakkuus.

Olen itse ratkaissut asian tyyliin ”molempi parempi”. Eli laitoin jatkuvaan käyttöön paremmin sopivan, järkevän tehoisen ja hieman lämpimämmän sävyisen led-nauhan välitilaan, mutta säästin siellä jo olleen loisteputkivalaisimen. Laadukkaalla 940 putkella varustettuna tämä valaisin antaa led-nauhan lisänä erittäin hyvän työvalon tarvittaessa.

Myös uusissa asennuksissa kannattaa harkita yhdistelmää led-nauha plus elektronisella liitäntälaitteella varustetut valolistan taakse piiloutuvat hoikat T5-loisteputkivalaisimet (ketjutettavat ”jono” valaisimet). Tällöin ei myöskään tarvita suuren valotehon led-nauhan vaatimaa himmennintä, joka ei toimi optimaalisesti valon värisävyn suhteen.

Suositeltavia kodin valaisintyyppejä

• Kierrekantaisille (E14 ja E27) lampuille tarkoitetut valaisimet. Nämä voi aina varustaa eri kohteisiin ja tilanteisiin sopivalla lampulla laajasta valikoimasta.
• Varmista, että valaisimeen mahtuu myös hieman hehkulamppua pitemmät led-lamput.

• Elektronisella liitäntälaitteella varustetut T5-loisteputkivalaisimet (vain sisävalaistus).
• Vaihda mahdollisesti valaisimen mukana tuleva loisteputki laadukkaaseen ja oikean värisävyn antavaan putkeen.

• Led-valaisimet, joissa on ei-vaihdettavat sisäänrakennetut ledit. Nämä valaisimet ovat usein edellisiä kompaktimpia ja muotoilultaan sopivampia erikoistarpeisiin.
• Tähän tyyppiin kuuluvat myös T5-loisteputkivalaisimien ”led-versiot”, led-paneelit ja –listat
• Valitse valovirta (lumen), värisävy (Kelvin) ja värintoisto (CRI/Ra) tarkkaan sillä et voi vaihtaa näitä kuten edellisissä lamppua vaihtamalla.

• Led-nauhat tarvikkeineen: ”tee-se-itse” ihmisille.
• Varmista led-nauhan ominaisuudet sekä ”muuntajan” teho (ylimitoitus) ja IP-luokka.

”Älä enää osta” valaisimia

Alla lueteltuja valaisintyyppejä ei enää kannata ostaa tai hyväksyä uusiin asennuksiin.

• Sähkömagneettisella kuristimella varustettuja loisteputkivalaisimia. Tavallisella sytyttimellä varustettuna nämä valaisimet räpsyvät syttyessään ja voivat olla jopa palovaarallisia. Toinen häiritsevä ominaisuus on valon väriseminen (100 Hz) sen palaessa.
• Olevissa valaisimissa voi käyttää elektronista sytytintä, joka nopeuttaa syttymistä ja ehkäisee palovaaraa, mutta ei auta valon värisemiseen.

• Kaksi-nastaisille (G23, G24d) pistokantaloistelampuille tarkoitettuja valaisimia. Näissä ei ole elektronista liitäntälaitetta.
• Yhdellä kuristimella ja kahdella G23-kantaisella lampulla varustetut valaisimet ovat erittäin epäluotettavia ja niiden ainoa oikea paikka on SER kierrätys.
• Led-lampuilla varustettuina nämä valaisimet ovat palovaarallisia!
  

• Halogeenilampuille tarkoitettuja valaisimia. Vaikka näihin saakin vastaavalla kannalla varustettuja led-polttimoita niin niissä on ongelmia:
• Elektronisella 12 VAC "muuntajalla" led-polttimot eivät toimi oikein tai ollenkaan
  
• LED-polttimo ei välttämättä mahdu tai sijoitu oikein valaisimeen
• Hankalat ja epäluotettavat lampun kannat
• Häikäisy
• Valon 100 Hz värinä (12 ja 230 VAC valaisimissa)

”Älä osta” lamppuja

Tässä lueteltuja lamppu-tyyppejä kannattaa välttää ja korvata ne paremmalla vaihtoehdolla.

• Energiansäästölamppuja. Led-lamput ovat nykyään poikkeuksetta es-lamppuja parempi valinta, myös taloudellisesti pitemmän käyttöikänsä vuoksi.
• Olevat es-lamput kannattaa käyttää loppuun ennen niiden korvaamista led-lampuilla.

• Näkyvillä ledeillä olevia lamppuja valaisimiin, joissa ei ole häikäisyltä suojaavaa kupua.

• Loisteputkien tilalle myytäviä led-putkia (ellet todella tiedä ja osaa).
• Ns. ”retrofit” led-putket, jotka eivät vaadi muutoksia valaisimeen, eivät poista kuristimen aiheuttamia haittoja ja voivat olla jopa palovaarallisia (jos niissä ei ole omaa sulaketta).
  
• Valaisimeen muutoksia vaativat led-putket edellyttävät ammattilaisapua ja tulevat näin jopa kalliimmaksi kuin koko valaisimen uusiminen.
• Eivät toimi elektronisella liitäntälaitteella varustetuissa valaisimissa (näissä ei led-putkille ole mitään tarvettakaan).

• Led-nauhaa, jolle ei selkeästi kerrota tehoa (w/m), valovirtaa (lm/m), värisävyä (K) ja värintoistoa (CRI tai Ra).