Ilmankosteus

Ilmankosteus: käyttäytyminen, ilmiöitä ja vinkkejä

Ilman kosteuden käyttäytymisestä on yleisesti vallalla monta väärinkäsitystä. Nämä väärät luulot ja uskomukset edesauttavat osaltaan kosteus- ja homevaurioiden syntymistä. Tässä artikkelissa pyritään selostamaan yleistajuisesti fysiikan lakeihin perustuvaa ilmankosteuden käyttäytymistä ja ilmiöitä, sekä niiden vaikutusta asumiseen ja jokapäiväiseen elämään.

Ilma sisältää aina jonkin verran vesihöyryä eli kosteutta. Vesi imeytyy ilmaan yleensä haihtumalla, joka on sitä voimakkaampaa mitä kuivempaa ilma on. Ilman kyvyllä imeä itseensä kosteutta on kuitenkin yläraja: kyllästyskosteus, joka riippuu voimakkaasti ilman lämpötilasta kuten kuvassa 1 on esitetty (100% kuvaaja). Lämmin ilma voi sisältää huomattavasti enemmän vettä kuin kylmä ilma.

Ilmankosteus eli vesipitoisuus mitataan ja ilmoitetaan kahdella eri tavalla:

1. Absoluuttinen kosteus: kertoo kuinka paljon ilmassa on vettä (esim. g/m3 = g/1000 litraa). Tämä suure ei muutu ilman lämpötilan muuttuessa (edellyttäen että se pysyy alle kyllästyskosteuden).

2. Suhteellinen kosteus (RH): kertoo kuinka paljon ilma sisältää vettä suhteessa siihen kuinka paljon se maksimissaan voi sisältää vallitsevassa lämpötilassa. Ilmoitetaan prosentteina ja kyllästyskosteus = 100%. Tämä suure muuttuu, jos ilma kylmenee tai lämpiää, vaikka ilman vesipitoisuus ei muuttuisikaan.

Molemmissa kosteusarvoissa otetaan huomioon vain ilmaan todella sitoutunut kosteus eli veden kaasumainen olomuoto eli vesihöyry. Ei muita veden olomuotoja ilmassa kuten sadepisaroita, sumua (joka on pienen pieniä ilmassa leijuvia vesipisaroita), lunta tai jääkiteitä.

Mitä vesihöyry on?

Vesihöyry on veden kaasumainen olomuoto ja aito höyry on täysin näkymätöntä. Se mitä näet esim. kiehuvan veden yläpuolella on tuon vesihöyryn eli ilman kosteuden tiivistymistä sumuksi ilman jäähtyessä.

Toisin kuin voisi luulla kostea ilma ei ole raskaampaa kuin kuiva vaan päinvastoin hieman kevyempää. Vesihöyry (vedyn ja hapen yhdiste) on nimittäin kevyempi kaasu kuin ilma (pääasiassa typen ja hapen seos). Ero on kuitenkin niin pieni, että ilma käyttäytyy sekä kuivana että kosteana pääsääntöisesti lämpötilan mukaan eli lämmin ilma kevyempänä nousee ylös ja kylmä ilma raskaampana valuu alas.

Miksi tarvitaan suhteellinen kosteus?

Niin, miksei aina vain kerrottaisi paljonko ilmassa todella on vettä eli absoluuttinen kosteus? Valitettavasti absoluuttinen kosteus ei kerro kuinka hyvin ilma voi kuivata eri materiaaleja koska tämä riippuu siitä mahtuuko ilmaan vielä enemmän vettä, eli kuinka kaukana ilman vesipitoisuus on kyllästyskosteudesta. Tässä merkitsevä on siis ilman suhteellinen kosteus: mitä pienempi RH on sitä paremmin ilma kuivaa pintoja ja materiaaleja. Ja olipa lämpötila mikä tahansa niin kyllästynyt 100% kosteuden omaava ilma ei kuivaa enää mitään.

Myös ihminen aistii pääasiassa vain suhteellisen kosteuden. Lämmin 30 asteinen kesäilma, jonka absoluuttinen kosteus on 15 g/m3 (= 15 g vettä 1000 litrassa ilmaa) on vielä ihan OK sillä sen RH on 50%. Sama vesimäärä ilmassa 20 asteen lämpötilassa sen sijaan saa olon tukalaksi ja paidan liimautumaan ihoon sillä silloin ilman kosteus olisikin jo lähes 90%.

Suhteellisen kosteuden ja absoluuttisen kosteuden arvoja erilaisilla  ilman lämpötiloilla on annettu oheisessa taulukossa.

Mitä tapahtuu ilman saavuttaessa 100% kyllästyskosteuden?

Useimmat lukijoista tietänevät mitä tarkoittaa ”huurteiset” kesäterassilla. Huurteisuus johtuu siitä, että kylmän lasin pinnan lähellä oleva ilma jäähtyy ja sen suhteellinen kosteus saavuttaa 100% kyllästyspisteen. Tästä vielä edelleen jäähtyessään ilman kosteus ei voi ylittää 100% rajaa jolloin kosteus alkaa tiivistyä lasin pinnalle huurteeksi eli vedeksi.

Toinen yleisesti havaittava tiivistymisilmiö tapahtuu kylmillä ilmoilla uloshengitysilman ”höyrytessä”. Hengitysilma on hyvin lämmintä ja kosteaa ja jäähtyessään se saavuttaa nopeasti 100% kosteuden, jonka jälkeen kosteus alkaa tiivistyä hyvin pieniksi ilmassa leijuviksi pisaroiksi eli sumuksi.

Tämä kasteluilmiö tapahtuu aina ja kaikkialla, kun ilma jäähtyessään pyrkii ylittämään 100% kyllästyskosteuden. Ilman sisältämä vesi tiivistyy pinnoille tai sumuksi. Lämpötilaa, jossa ilma saavuttaa 100% kosteuden kutsutaan kastepistelämpötilaksi (lyhyesti kastepiste). Kastepisteen määrää aina ilman sisältämä vesimäärä eli absoluuttinen kosteus ja se on riippumaton ilman kulloisestakin lämpötilasta.

Kastepiste-termiä käytetään usein väärin antaen ymmärtää kuin se olisi jokin paikka jossakin. Lause ”kastepiste on seinän sisällä” on aivan yhtä järkevä kuin jos sanottaisiin ”12,3 asteen lämpötila on seinän sisällä”. Joskus on, joskus taas ei, ja se onko asialla mitään merkitystä riippuu ilmankosteuden lisäksi monesta muustakin tekijästä.

Kosteuden lämpökäyttäytyminen

Kuvasta 1 huomataan, että kylmä talvi-ilma voi sisältää vain hyvin vähän vettä eli absoluuttista kosteutta verrattuna lämpimään kesäilmaan. Ulkoilman suhteellinen kosteus sen sijaan voi vaihdella 15-100% sekä talvella että kesällä.

Ilmankosteus ei voi mennä kuvan 1 alueelle, missä RH olisi yli 100% joten siellä rajan ylittävä osa ilman sisältämästä höyrystä tiivistyy vedeksi. Ihmisille miellyttävä suhteellinen kosteus on noin 30% - 60%, jonka sisällä myös asuintilojen sisäilman kosteuden tulisi pysyä.

Ilman viileneminen edustaa kuvassa siirtymistä vaakasuunnassa vasemmalle jolloin RH kasvaa, ja lämpiäminen siirtymistä oikealle jolloin RH pienenee; vaikka vesimäärä ilmassa eli absoluuttinen kosteus ei muuttuisi kummassakaan tapauksessa ollenkaan. Siirtymä pystysuuntaan ylöspäin taas edustaa sitä, että ilmaan haihdutetaan lisää vettä eli kosteutta.

Kuvasta huomataan myös miksi kuivatukseen kannattaa aina käyttää lämmitettyä ilmaa: lämmitys laskee ilman suhteellista kosteutta ja mitä lämpimämpää ilma on sitä enemmän se pystyy sitomaan itseensä kosteutta. Ja kuivatus on sitä tehokkaampaa mitä kylmempää ilma on ennen sen lämmitystä.

Havainto: märän ihon kuivuminen kesällä ja talvella

Olet varmaan huomannut, että mennessäsi saunasta märkänä vilvoittelemaan ulos niin talven pakkasilmalla iho kuivuu erittäin nopeasti. Ja taas kesällä hellepäivän iltana hiki ja kosteus ei ilman tuulta tunnu kuivuvan iholta ollenkaan. Mistä tämä johtuu?

Talvella ulkoilman lämpötila on sanotaan vaikka -15 astetta ja ilman kosteus 90%. Ihosi lämpötila on saunan jäljiltä lähes 40 astetta. Nyt kun ulkoilma tulee iholesi se lämpiää plusasteille lähelle ihosi lämpötilaa, jolloin sen suhteellinen kosteus romahtaa alle 5%. Eli se on niin kuivaa, että se suorastaan imee kaiken kosteuden iholtasi. Ja kun tämä lämminnyt ilma nousee eroon ihostasi, se jäähtyy jolloin kosteus tiivistyy sumuksi, jonka pystyt näkemään ”höyrynä” ilmassa.

Loppukesän hellepäivän iltana lämpötilan viilentyessä esim. 20 asteeseen ilman suhteellinen kosteus voi nousta 70%. Tällöin ihosi lähelle tuleva ilma lämpiää vain hieman ja sen kosteus on edelleenkin n. 60%. Eli sen kuivausteho jää hyvin kauas em. lämmenneestä pakkasilmasta.

Samasta ilmiöstä on kyse myös silloin, kun erittäin kylmä ja absoluuttisesti kuiva pakkasilma saa ihon ja hengitystiet kuivumaan, vaikka ulkoilman RH olisikin lähellä 100%.

Auton ikkunoiden jäätyminen talvella

Miksi taivasalla olevan auton ikkunat talvella usein huurtuvat ja jäätyvät, mutta vieressä katoksen alla olevan eivät? Autothan ovat samassa ulkoilman lämpötilassa ja kosteudessa. Ilmiö johtuu siitä, että pilvettömän taivaan alla olevat pinnat tulevat ympäröivää ilmaa kylmemmiksi, koska ne säteilevät osan lämpöenergiastaan taivaalle = avaruuteen. Ja talven suhteellisesti erittäin kostealla ilmalla kastepisteen  saavuttamiseen riittää usein vain noin yhden asteen ero ympäröivään ilmaan.

Joskus pakkasyön jälkeen ovat ikkunat aamulla myös sisältä jäässä. Tämä johtuu siitä, että ajossa lämmityslaite lämmittää sisäilman, joka imee kosteutta sekä matkustajien hengitysilmasta että sulavasta lumesta. Pysäköitäessä auto tämä kostea ja lämmin ilma alkaa jäähtyä ja kosteus tiivistyy huurteeksi kaikkein kylmimmille pinnoille eli ikkunoihin. Ja kun ikkunoiden lämpötila tippuu alle nollan, huurre jäätyy.

Voit estää tämän hyvin yksinkertaisella keinolla: ennen kuin lukitset auton pidä ovia auki niin kauan, että kaikki lämmin ilma auton sisällä korvautuu kylmällä (ja absoluuttisesti kuivalla) pakkasilmalla.

Peltikaton kondenssi

Peltikatto on samalla tavalla öisin alttiina jäähtymiselle alle kastepisteen kuin taivasalla olevan auton ikkunat. Eli jos tiivistynyttä vettä tai huurretta on auton ikkunoissa, on sitä todennäköisesti myös lämpöeristetyn yläpohjan päällä olevalla peltikatolla. Ulkopuolella tästä ei tietystikkään ole haittaa, mutta sitä kondenssivettä on myös ilman aluskatetta olevan kattopellin alapuolella. Yläpohjassa peltikaton alla on yleensä absoluuttisesti kosteampaa ilmaa kuin ulkoilma, eli kondensoituminen on alapinnalla jopa voimakkaampaa.

Vähänkään jyrkemmällä katolla pellin alapintaan tiivistyvä vesi valuu ja imeytyy myös pellin ja ruodelautojen väliin, mistä se ei helposti pääse kuivumaan. Tämä kastelu lahottaa ruodelaudat ajan myötä! Erillinen aluskatekkaan (muovikelmu ilmavälillä) ei välttämättä poista kokonaan tätä ongelmaa.

Kondensoiva ilmankuivain

Edellä selostettuun ilman kosteuden käyttäytymiseen lämpötilan mukaan perustuu kondensoiva eli kosteutta tiivistävä ilmankuivain. Laitteessa on periaatteessa samanlainen koneisto kuin jääkaapissa eli siinä on sekä kylmä puoli että lämmin puoli. Kuivattava ilma imetään kylmälle puolelle, jossa se jäähtyy n. 5 asteiseksi. Tällöin ilmassa oleva kosteus tiivistyy vedeksi kylmän osan pinnoille, josta se valuu keruusäiliöön tai poistoputkeen. Seuraavaksi tämä n. 5 asteinen ilma, jonka suhteellinen kosteus on 100%, siirtyy lämpimälle puolelle, jossa se lämpenee esim. 25 asteiseksi . Tällöin ulos puhaltuvan ilman  suhteellinen kosteus onkin enää 30%.

Toimintaperiaatteesta johtuu, että kondenssikuivain ei juurikaan toimi alle 10 asteen lämpötiloissa ja se toimii sitä tehokkaammin mitä lämpimämpää ja kosteampaa kuivattava ilma on. Laite ei voi viilentää ilmaa lähelle tai alle 0 asteen, sillä silloin tiivistyvä kosteus jäätyisi jäähdytyskennoon.

Myös auton ilmastointilaite on kondenssikuivain: se jäähdyttää ulkoilmaa ja samalla tiivistää siitä kosteutta. Kun tämä kylmä ilma joko lämmitetään lämmityslaitteessa, tai kesällä lämpenee auton sisätiloissa, sen suhteellinen kosteus laskee ja se pystyy ottamaan vastaan matkustajien hengitysilman kosteuden ilman, että ikkunat sateella huurtuvat. Ja se pysäköidyn auton alle tuleva lätäkkö on juuri tuota ilmastointilaitteesta valuvaa vedeksi tiivistettyä ilman kosteutta.

Sisäilman kosteus talvella

Talvella ympäröivä luonto toimii suurena ”kondenssikuivaimen kylmänä puolena”. Vieläpä paljon tehokkaammin sillä se ei jäädy tukkoon ja voi näin ollen viilentää ilman paljon alle nollan eli pakkasasteille. Vaikka pakkasilman suhteellinen kosteus olisikin lähellä 100% niin se sisältää hyvin vähän vettä (eli absoluuttista kosteutta) verrattuna lämpimään kesäilmaan.

Kun ilmanvaihto tuo tätä kylmää, esim. -20 asteista, ulkoilmaa rakennuksen sisälle ja se lämpiää 20-22 asteiseksi, niin sen suhteellinen kosteus onkin enää alle 5%! Juuri tästä ilmiöstä johtuu selvästi kuivalta tuntuva sisäilma talven pakkasilla.

Asunnon kosteuden hallinta

Asuntojen sisäilma seuraa viiveellä ulkoilman vuorokautista keskimääräistä vesisisältöä (= absoluuttinen kosteus), mutta sen lisäksi siihen tulee asukkaiden ja asumisen aiheuttama kosteuslisä. Talven pakkasilla sisäilman kosteus voi laskea jopa alle 20% eli liiankin kuivaksi. Kesähelteillä voi taas olla haasteellista pitää kosteus alle 70%, joka on yläraja homeiden, bakteerien, pölypunkkien, yms.  lisääntymisen kannalta.

Tärkein työkalu asunnon kosteuden hallinnassa on oikein toimiva ilmanvaihto, joka poistaa kaikkein kosteinta ilmaa (kylpyhuoneesta, keittiöstä, yms.) ja tuo tilalle absoluuttisesti kuivempaa eli vähemmän vettä sisältävää ulkoilmaa (korvausilma). Myös läpiveto-tuuletus toimii samoin ja sitä kannattaakin käyttää esim kesällä huonosti toimivan painovoimaisen ilmanvaihdon apuna.

Huom: Kosteusvaurioiden välttämiseksi viileää kellaria ei tule tuulettaa kesällä, kun ulkoilma on lämpimämpää kuin kellarin lämpötila!

Puutteellisesti toimiva ilmanvaihto voi talvisinkin nostaa sisäilman kosteuden niin suureksi, että se aiheuttaa lämpövuotojen viilentämille pinnoille homekasvua. Esim. 60% kostean 22 asteisen sisäilman kastepiste on n. 14 astetta ja kaikki tätä kylmemmät pinnat kastuvat!

Lämmitys yksinään ei poista asunnosta kosteutta, vaikka se saakin ilman suhteellisen kosteuden laskemaan. Esim. kylpyhuoneen lattialämmitys vain kasvattaa sisäilman kosteutta kuivaamalla = höyrystämällä lattialle jääneen veden. Ilman ilmanvaihtoa tämä lisäkosteus nostaa asunnon ilman kosteutta, joka voi jopa tiivistyä kylmimmille pinnoille uudelleen vedeksi.

Vesihöyryn energia

Olet ehkä huomannut saunassa, että heittäessäsi reippaasti löylyä se polttaa ihoasi, vaikka se ei saa saunan lämpömittaria värähtämäänkään. Miksi?

Kun kiukaan kivet höyrystävät vettä, ne samalla jäähtyvät eli osa niiden lämpöenergiasta sitoutuu höyryyn. Tämä sitoutunut energia ei kuitenkaan välittömästi nosta mittarin näyttämää saunan ilman lämpötilaa. Mutta kun tuo höyry tiivistyy uudelleen vedeksi saunan kylmimmälle pinnnalle = ihoosi, se luovuttaa takaisin tuon kiukaalta sieppaamansa lämpöenergian. Tunnet sen kuumana tai jopa polttavana. Ja suurin osa ihosi märkyydestä ei ole hikeä, vaan tuota tiivistynyttä löylyvettä.

Veden höyrystäminen/haihduttaminen vaatii aina energiaa eli se viilentää pintoja ja materiaaleja, joista se tapahtuu. Ja toisinpäin kosteuden tiivistyminen aina lämmittää pintoja, joissa sitä tapahtuu.

Tietoa: 1 vesilitran faasimuutos kaasuksi eli höyryksi vaatii 25 asteen lämpötilassa 0,68 kWh (2.440 kJ) energiaa. Ja vastaavasti 1,5 litraa -> 1 kWh.

Tämän takia kannattaa aina poistaa ylimääräinen vesi pesutilojen lattialta, vaikka siinä olisikin “kuivaava” lattialämmitys. Nimittäin mitä enemmän jätät vettä lattialle, sitä suuremman energialaskun saat! Tuon energian takaisin ottaminen antamalla kosteuden tiivistyä vedeksi jonnekin taloon ei ole hyvä idea ja tulisi todella kalliiksi: kosteusvauriot!

Saunan ja pesuhuoneen kuivatusvinkkejä

Saunassa lämpötila on korkea ja heitettäessä löylyä myös ilman sisältämä vesimäärä nousee erittäin korkeaksi. Esim. 10 m3 saunan ilma voi sisältää jopa 2,5 litraa vettä. Lopetettaessa saunominen ilma jäähtyy ja sen suhteellinen kosteus saavuttaa  äkkiä 100%, jonka jälkeen kosteuden täytyy poistua ilmasta tiivistymällä jonnekin. Tämä jäähtyvä ilma kastelee kaikki paikat ellei kuivatuksen ilmanvaihtoa hoideta oikein.

Samoin pesuhuoneen ilmankosteus nousee hyvin korkeaksi ja kosteus tiivistyy seinille ja muille pinnoille. Jos huoneessa on ikkuna, johon kosteus varsinkin talvella tiivistyy, se kannattaa pitää saunomisen aikana hieman raollaan. Tällöin itse ikkuna säilyy kirkkaana ja ikkunan raosta tuleva kylmä ja absoluuttisesti kuiva ilma valuu pesuhuoneen lattialle, jossa se lämpiää ja kuivaa pesuhuoneen ilmaa kondenssikuivaimen tapaan. Tämä edellyttää sitä, että pesutilassa on oikeaoppinen ilmanvaihto eli riittävä poistoilman imu (=alipaine), ettei ilma lähde virtaamaan ikkunasta väärään suuntaan eli ulospäin. Raota ikkunaa vain sen verran, että sieltä tulee ilmaa, mutta ei poistu edes sen yläreunasta.

Lopetettaessa saunominen täytyy kaikkein kostein ilma päästää  ulos löylyhuoneesta. Tämä tapahtuu avaamalla saunan katossa tai seinässä lähellä kattoa oleva kuivatusventtiili. Tai jos tuota venttiiliä ei ole, avataan löylyhuoneen ovi, jolloin kostein ilma poistuu pesuhuoneen poistokanavasta. Huomaa, että yleensä lauteiden alla sijaitseva jatkuvasti auki oleva saunan varsinainen poistoilmaventtiili ei poista tehokkaasti huoneen yläosassa olevaa kaikkein kuuminta ja kosteinta ilmaa (joka ei siis ole raskaampaa kuin kuiva ilma).

Saunassa on usein myös suoraan ulkoilmaa tuova korvausilmaventtiili, joka auki ollessaan tehostaa kuivumista etenkin kylminä vuodenaikoina merkittävästi. Mahdollinen em. pesuhuoneen raollaan oleva ikkuna ajaa saman asian.

Kesällä kuivatusventtiili voi olla auki pitempäänkin, mutta talvella ei kannata energiaa päästää liikaa hukkaan ja sopiva aika on alle puoli tuntia. Suljettaessa saunan kuivatus- ja korvausilmaventtiili avataan löylyhuoneen ovi pesutiloihin. Tällöin sieltä tuleva lämmin ilma auttaa pesutilan kuivumista yhdessä ilmanvaihdon (ja sen raollaan olevan ikkunan) kanssa.

Kaikkein kovimmilla pakkasilla voi kuivatusventtiilin pitää kiinni ja päästää saunan kostean ja lämpimän ilman asuintiloihin, sillä sisäilmahan on tällöin muutoinkin usein liian kuivaa.

Huom: Saunan ilmanvaihdosta löytyy lisätietoa artikkelista: Kodin ilmanvaihto.

Kuivaus vesisuihkulla

Pesutilan kostean ilman voi kuivata myös suihkulla: laita suihku mahdollisimman ylös ja käännä se täysin kylmälle vedelle. Ilma kuivaa ja raikastuu nopeasti.

Mitä tässä tapahtuu? Suihkusta tulevat vesipisarat ovat paljon kylmempiä kuin pesuhuoneen ilma ja viilentäessään sitä ilman kosteus tiivistyy pisaroiden pintaan ja menee niiden mukana viemäriin. uudelleen lämmetessään tämän viilentynyt ilma on kuivempaa. Eli kyseessä on vesisuihkulla toimiva kondenssikuivain.

Tätä keinoa ei kuitenkaan kannata käyttää kuin poikkeustapauksissa sillä se tuhlaa vettä.

Rakennusten ilmavuodot ja kosteusvauriot

Usein kuulee väitettävän, että rakennusten vähäisetkin ilmavuodot sisäänpäin aiheuttaisivat talvella kosteusvaurioita. Tämä on täysin väärä käsitys. Rakenteiden ja eristeiden läpi alipaineiseen ja lämpimään asuntoon imeytyvä kylmä, ja vaikka lähes 100% kostea ilma lämpiää matkallaan ja sille tapahtuu samoin kuin kondenssikuivaimessa: ilman suhteellinen kosteus romahtaa. Eli rakenteiden läpi kulkiessaan ja samalla lämmetessään vuotoilma kuivaa ne, ei kastele!

Huom: Yksittäiseen kohtaan keskittyvät ilmavuodot sisäänpäin voivat kuitenkin talvella viilentää asunnon sisäpintoja niin, että ne kastuvat liian kosteasta sisäilmasta aiheuttaen pinnallista homekasvua!

Tilanne muuttuu kuitenkin täysin mikäli toimimattoman tai väärin säädetyn ilmanvaihdon johdosta rakennukseen tai sen osaan muodostuu ylipainetta. Tällöin lämmin ja kostea sisäilma virtaa vuotokohdista ulospäin samalla jäähtyen ja sen kosteus talvisin (jolloin se kastepiste on siellä seinän sisällä) tiivistyy rakenteisiin ja eristeisiin aiheuttaen kosteusvaurioita ja homehtumisvaaran.

Kesällä, jolloin ilma ulkona on lämmintä ja sisältää paljon vettä, myös ilmavuodot sisäänpäin voivat tilapäisesti kostuttaa rakenteita. Varsinkin viileissä kellareissa ja asunnoissa, joissa on viilennys ilmastoinnilla. Mutta koska ulkoilma on aina vuositasolla keskimäärin selvästi kylmempää kuin sisäilma, niin tästä ei yleensä tarvitse olla kovin huolissaan: sen minkä kesä kastelee, sen talvi kyllä kuivaa.

Rakennusten ryömintätilan tuuletus

Tuuletetun ryömintätilan kosteuskäyttäytymisestä esiintyy yleisesti täysin vääriä käsityksiä, joista voi olla seurauksena kosteus- ja homevaurioita. Käsitys, että kesän lämmin ilma kuivaisi ja talven kylmä ilma kastelisi elää sitkeässä. Fysiikan lakien mukaisesti asia on juuri päinvastoin: kesä kastelee ja talvi kuivaa.

Tuuletettavalla ryömintätilalla tarkoitetaan tässä perustuksissa alapohjan alla olevaa lämpöeristettyä tilaa, jossa on tuuletusaukot/putket. Tällaisen ryömintätilan lämpötila on keskimäärin aina kesällä kylmempi kuin ulkolämpötila, ja talvella lämpimämpi johtuen maapohjan suuresta lämmön varauskyvystä ja alapohjan läpi vuotavasta lämmöstä.

Huom: Tuuletettava ryömintätila ei ole sama kuin ns. täysin tuulettuva alapohja, joka on esim. pilariperustuksilla olevan talon ja maan välinen tila, jossa lämpötila ja kosteus seuraavat aina ulkoilmaa.

Kesällä ryömintätilaa tuuletetaan sen pintoja lämpimämmällä ja paljon vettä sisältävällä ilmalla. Jäähtyessään ryömintätilassa tuuletusilman suhteellinen kosteus nousee helposti homeen kasvulle suotuisaksi (yli 75%). Ilma voi jopa saavuttaa kastepisteen, jolloin ryömintätilan tuuletusilmaa kylmemmät pinnat ja rakenteet kastuvat täysin.

Talvella taas tuuletusilma on kylmää ja sisältää hyvin vähän vettä. Lämmetessään ryömintätilassa pakkasilman suhteellinen kosteus romahtaa ja se kuivaa tehokkaasti alapohjan rakenteita. Eli tuuletusta ei milloinkaan saisi kokonaan sulkea koko talveksi!

Mikäli salaojat toimivat ja kosteuden kapillaarinen nousu maapohjasta on estetty, tuuletettavan ryömintätilan kosteus seuraa viiveellä ulkoilman vesisisältöä eli absoluuttista kosteutta. Kosteus on suurimmillaan loppukesällä - alkusyksyllä, ja pienimmillään talven vaihtuessa kevääksi. Jos alapohjassa on puurakenteita, niin ilmankosteus ryömintätilassa ei saisi lämpötilan ollessa nollan yläpuolella nousta yli 75% jotta vältytään mahdolliselta homekasvulta.

Loppukevennys

Vaikka tässä kirjoituksessa esitetyt asiat perustuvat täysin fysiikan lakeihin, niin tiedän niiden voivan  olla vaikeasti hyväksyttäviä joillekin jääräpäille: ”Höh, ihan humpuukia, kesä ja lämpö kuivaa ja talvi ja kylmä kastelee, näin se on aina ollut ja tulee aina olemaan”.

Isäni väitteli aikoinaan ystävällisesti erään äitini sukulaisen kanssa siitä, että painuuko rautakanki 10 km syvän meren pohjaan. Tämä ihminen väitti, että noin syvällä on niin kova paine, että kanki ei voi upota pohjaan asti. Kun osallistuin keskusteluun ja kysyin, että mitenkäs ne kivet sitten pysyvät siellä pohjassa, tuli hetken hiljaisuus. Sitten kaveri sanoi: ”niin, ne pysyy siellä koska ne on aina olleet siellä”.