Tärkein uivan laiturin ominaisuus ei ole sen kantavuus vaan kallistusvakavuus. Eli mitä tapahtuu kun kuorma laiturilla on enemmän sen toisella laidalla: kuinka paljon laituri kallistuu, kastuuko kansi, kaatuuko laituri?
Laituri on herkin kallistumaan pienimmän dimensionsa suunnassa. Varsinkin kapeat käyntilaiturit ovat lähes aina tarpeeksi vakaita pituussuunnassa, mutta usein hyvinkin kiikkeriä leveyssuunnassa. Tässä kirjoituksessa on lyhyesti ja kansantajuisesti esitetty tärkeimmät laiturin kallistusvakavuuteen vaikuttavat asiat.
Uppouma: ponttoonin vedenpinnan alapuolinen osa (tilavuus)
Noste: uppoumaa vastaava ylospäin suuntautuva voima
Nostekeskipiste: uppouman geometrinen keskipiste, johon noste voidaan keskittää
Painovoima: kappaleen massan aiheuttama voima alaspäin
Massakeskipiste: piste, johon kappaleen painovoima voidaan keskittää
Momentti: voiman (painovoima tai noste) ja sen vipuvarren tulo
Uivassa laiturissa vaikuttaa kaksi voimaa: kuorman (laiturin oma massa + hyötykuorma) painovoima sekä tätä vastustava ponttonien noste eli kantovoima. Niin kauan kuin laituri on pinnalla nämä voimat aina kumoavat toisensa. Kun kuormaa lisätään niin ponttonit uppoavat syvemmälle aiheuttaen lisää nostetta kunnes noste on yhtä suuri kuin kuorman painovoima. Noste riippuu vain ja ainoastaan ponttonien veden alla olevasta osasta eli uppoamasta, veden pinnan yläpuolinen tilavuus ei vaikuta siihen mitenkään.
Sama asia pätee vaikka kuorman painopiste ei olisikaan laiturin keskellä. Silloin laituri kallistuu ja kallistuksen suunnassa ponttonit painuvat syvemmälle aiheuttaen siellä suuremman nosteen, koska veden alla olevan osan tilavuus siellä kasvaa. Tasapainotilassa kallistuneena koko kuorman massakeskipiste ja ponttonien yhdistetty nostekeskipiste ovat aina täsmälleen samalla suoralla pystysuunnassa ja yhtä suuria (muuten laituriin vaikuttaisi sitä edelleen kallistava momentti).
Edellä esitetystä johtuu, että laiturin keskellä oleva noste (ponttooni tai sen osa) ei juurikaan osallistu kallistumisen ehkäisyyn vaan laituri kallistuu sen ympäri kuin keinulauta. Vain laiturin reunan lähellä oleva noste vastustaa kallistumista. Tästä syystä vakain ponttonilaiturin malli on ns. “katamaraani”, jossa ponttonit sijaitsevat mahdollisimman lähellä pitkien sivujen reunoja. Tällöin niiden nosteen aiheuttama kallistusta vastustava momentti on suurempi pidemmästä vipuvarresta johtuen. Asiaa havainnollistaa kuva 1, jossa on vertailtu kahta samanlaista vapaasti kelluvaa laituria, joissa on täsmälleen samat ponttoonit, mutta ne on sijoitettu eri tavalla.
Laituri A on kuvan esittämässä tilanteessa lähellä kaatumista. Kallistavan painon siirtyessä vielä reunemmaksi lähestytään hyvin nopeasti kriittistä pistettä, jossa kuorman massakeskipiste siirtyy nostekeskipisteen ulkopuolelle ja laituri kaatuu hyvin äkillisesti. Vaikka kallistava hyötykuorma on tässä tapauksessa vain ¼ ponttoonien kokonaiskantavuudesta! Laituri B, jossa samat ponttoonit on sijoitettu laiturin reunoille, on täsmälleen samalla kuormituksella vielä täysin vakaa ja sietää vielä enemmänkin kallistavaa kuormaa. Asia on helposti myös kokeellisesti todennettavissa: rakenna pienoismalli vanerilevystä ja styroksin kappaleista ja vertaile laitureiden käyttäytymistä eri kuormituksilla.
Kuvassa 2 on esitetty erimuotoisia laitureita ja vakavuuden suhteen sekä hyviä että huonoja ponttoonien sijoituksia. Kaikissa hyvä-huono-vertailun pareissa laiturin paino ja ponttoonien tilavuus eli kantavuus ovat samat. Kuva pätee yhtäläisesti niin kevyillä muoviponttooneilla varustetuille laitureille, kuin myös raskaita betoniponttooneita käyttäville laitureillekin.
Vieläkin vakaampi laiturista saadaan, jos ponttonit sijoitetaan osin tai kokonaan kannen reunan ulkopuolelle, mutta tämä on varsinkin venekäytössä hankalaa.
Ponttoonien muodolla ei edellä olevassa tarkastelussa ole muuta merkitystä kuin sitä kautta, miten hyvin ponttoonit voidaan sijoittaa mahdollisimman lähelle laiturin reunaa. Pitkät ja kapeat ponttoonit ovat tässä suhteessa parempia kuin leveät ja laatikkomaiset.
Ponttoonin muodolla on kuitenkin vaikutusta siihen miten se käyttäytyy kuormitettaessa. Kuten edellä jo todettiin vain ponttoonin kulloinkin veden alla oleva osa aiheuttaa nostetta. Nosteen suuruus on yhtä suuri kuin ponttoonin syrjäyttämän veden paino eli se määräytyy suoraan ponttoonin vedenalaisesta tilavuudesta. Tilavuuden pituusyksikköä kohden määrää ponttoonin poikkileikkauksen pinta-ala. Eli riittää kun tarkastelemme eri muotoisten ponttoonien poikkileikkausta ja nimenomaan sen vedenalaisen osan pinta-alaa eri kuormituksilla. Kuvassa 3 on vertailtu eri muotoisia saman tilavuuden ja kantavuuden omaavia ponttooneita sekä niiden uppoamaa ja kuivakorkeutta ¾ kuormituksella koko kantavuudesta. Ponttoonien pituudella ei tässä vertailussa ole merkitystä ja kuormituksen voidaan ajatella olevan esim. per metri pituussuunnassa.
Nyrkkisääntönä tavanomaisille muoviponttonilaitureille voidaan käyttää:
laiturin omamassa (kansi + ponttoonit) on ¼ ponttoonien (brutto)kantavuudesta
laiturin maksimi hyötykuorma on puolet ponttoonien kantavuudesta
viimeinen ¼ on kallistusvara: harvemmin kuorma on tarkasti keskellä
Näin ponttoonien tärkeimmäksi työalueeksi muodostuu uppoama-alue ¼ - ¾. Ponttoonille voidaan määritellä “jäykkyys”, joka on sen painuma tällä alueella. Edellisessä kuvassa esitettyjen ponttoonien kuivakorkeudet eri kuormituksilla on laskettu oheisessa taulukossa. Kaikilla taulukon muodoilla on sama poikkileikkauksen pinta-ala ja näin myös sama tilavuus ja kantavuus pituusyksikköä kohden.
Läpileikkaukseltaan pyöreä putkiponttooni on kuivakorkeudeltaan paras eli sillä saadaan kuivin laituri. Se on myös lähes yhtä jäykkä kuin matalampi suorakaide vaakatasossa (desimaalien pyöristys antaa näille saman arvon).
Pystyssä oleva suorakaide ei ole hyvä muoto sillä sen jäykkyys on huono eli painuma työalueella suuri.
Poikkileikkaukseltaan neliömäinen ponttooni on ominaisuuksiltaan kompromissi pystyssä olevan ja vaakatasossa olevan suorakaiteen välillä.
Laatikkomainen suorakaide vaakatasossa on jäykkyydeltään paras, mutta sillä tehty laituri on märempi kuin muilla muodoilla. Jos ponttonia vielä levennetään ja mataloitetaan niin tuloksena on vieläkin jäykempi, mutta märempi laituri ja kallistusvara jää pieneksi.
Ylöspäin levenevä läpileikkaukseltaan puolisuunnikkaan muotoinen ponttooni on kaikkein huonoin. Tämä johtuu siitä, että sen suurin tilavuus on aivan väärässä paikassa eli yläosassa, jossa se tulee hyötykäyttöön vasta ääritilanteessa ponttoonin upotessa kokonaan. Puolisuunnikkaan muotoinen ponttooni toimiikin paremmin kyljellään jolloin sen suurin tilavuus ja näin myös nosteen keskipiste saadaan mahdollisimman lähelle laiturin reunaa.
Edellä tarkasteltiin ponttoonien muodon vaikutusta kuormitettaessa niitä pystyasennossa. Mutta tosielämässä laituri ja sen ponttoonit ovat usein, ja nimenomaan juuri kriittisissä tilanteissa, kallistuneina. Miten kallistuminen vaikuttaa ponttonin ominaisuuksiin?
Seuraavassa asiaa tarkastellaan laiturissa, jossa ponttoonit ovat sen reunalla (“katamaraani” tyyppinen). Tällöin laituri kallistuu vähemmän kuormitetun ponttoonin ympäri ja kallistumista vastustava momentti aiheutuu syvemmälle uppoavan ponttoonin nosteesta ja vipuvartena on lähes koko laiturin leveys. Momentti on sitä suurempi ja laituri sitä vakaampi, mitä lähempänä reunaa nosteen keskipiste on.
Pyöreä putkiponttooni luonnollisesti säilyttää kaikki ominaisuutensa myös kallistuneena ja sen noste vastustaa kallistumista lähes samalla momenttivarrella aina uppoamiseen saakka.
Vaakatasossa olevan suorakaiteen muotoinen (laatikko) ponttooni vastustaa kallistumista alkuun jopa pyöreää paremmin koska sen nosteen keskipiste siirtyy hieman kallistuksen suuntaan eli laiturin reunaa kohti. Tämän voi hyvin havaita kuvasta 1. Mutta kun ponttoonin uloin reuna painuu veden pinnan alapuolelle, alkaa nosteen keskipiste kallistuksen lisääntyessä siirtymään takaisin kohden poikkileikkauksen geometrista keskipistettä. Tämän voi ajatella myös siten, että lisäkallistumista voi vastustaa enää sisempänä laiturissa oleva veden pinnan yläpuolinen osa, jonka sekä noste (tilavuus) että sen aiheuttama kallistusta vastustava momentti sen upotessa on selvästi pienempi kuin jo uponneella ulkoreunan osalla oli. Tästä syystä laiturin kaatuminen tapahtuu äkillisemmin kuin pyöreällä ponttoonilla.
Ilmiö on voimakkain hyvin matalilla laatikkoponttooneilla, joilla se tapahtuu jo suhteellisen pienillä kallistuskulmilla. Vaikka laituri ei kaatuisikaan niin laiturin reunan kastuminen saa sillä olevat ihmiset mieltämään sen kaatuvan. Saman kantavuuden omaavilla pyöreillä tai enemmän neliömäisillä ponttooneilla kallistuskulma voi olla samalla painonjakaumalla jopa isompi, mutta silti laituri pysyy vakaampana ja kallistuminen ei kastele reunaa ja näin säikäytä ihmisiä.
Poikkileikkaukseltaan neliömäisen ponttoonin ominaisuudet kallistuneina ovat pyöreän ja matalan laatikkomaisen ponttonin välimaastossa. Myös puolisuunnikkaan muotoinen ponttooni toimii kallistuneena hyvin, mutta vain mikäli se on kyljellään eli siten, että suurin tilavuus on laiturin ulkoreunalla.
On huomattava, että kallistuskulma tietyllä vinokuormituksella ei kerro laiturin stabiilisuudesta sillä korkeammilla ponttoneilla varustetun laiturin kallistuskulma on useimmiten suurempi, mutta silti se voi olla vakaampi kuin vastaava laituri matalilla ponttooneilla.
Kuvassa 4 on vaihdettu kuvan 1 laiturin A ponttonit 1.000 kg painavammiksi betonikuorisiksi ponttoneiksi (tasapaksu kuori esim. styroksin ympärillä, myös pohjassa). Tällöin myös tilavuutta täytyy kasvattaa kaksinkertaiseksi jotta ponttooneilla olisi sama nettokantavuus. Leveyssuunnan kallistusvakavuuden kannalta molemmat kuvassa 4 esitetyt ponttoonien vaihtoehdot toimivat samalla tavalla. Vaihtoehto b vastaa paremmin käytännön laitureita tämän kaltaisilla betoniponttooneilla.
Ponttoonien suuremmasta massasta ja tilavuudesta huolimatta kallistuminen samalla (staattisella) vinokuormituksella on sama tai jopa hieman suurempi, kuin kuvan 1 kevyillä muoviponttooneilla. Suurempi siksi, että ponttoonien suurempi massakeskipiste siirtyy hieman kallistuksen suuntaan.
Tämä saattaa tuntua yllättävältä, mutta selittyy helposti verrattaessa kuvaa 1 kuvaan 4, jossa eri massa- ja nostekomponentit on piirretty erillisinä. Piirroksesta ilmenee myös, että puolet ponttoonien tilavuudesta on kuvan esittämään kallistumiseen asti koko ajan veden pinnan alapuolella. Tämän osan sekä massakeskipiste (ei piirretty kuvassa) että nostekeskipiste ovat suunnilleen samassa paikassa (geometrisessä keskipisteessä) ja se ei näin ollen veden alla aiheuta kallistusta vastustavaa momenttia. Tämä pinnan alainen, kallistuksen ehkäisyyn osallistumaton puolikas vastaa juuri kuvan 1 muoviponttoneihin nähden lisättyä 1.000 kg painoa ja kantavuutta.
Kallistusta vastustaa vain saman tilavuuden omaava vedenpinnan yläpuolinen osa kuin kuvassa 1. Ja tämän pinnan yläpuolisen osan kallistusta vastustava momentti aiheutuu kallistuksen suunnassa lisääntyneen uppoaman nosteesta, joka taas riippuu vain ja ainoastaan syrjäytetyn veden painosta, ei ponttoonien painosta. Laiturin kaatuminen kallistavan kuorman vielä lisääntyessä ei kuitenkaan ole yhtä äkillinen kuin muoviponttooneilla, koska nyt koko laiturin painopiste (massakeskipiste) on alempana. Mutta tällä ei ole juurikaan käytännön merkitystä sillä laiturin reunan kastuessa sillä olevat ihmiset on jo säikäytetty.
Edellä esitetty pätee, kun laiturin massakeskipiste (painopiste) on ponttoonien uppoaman nostekeskipisteen yläpuolella. Erittäin suurella ponttoonien massalla saadaan kyllä vakautettua laituria, mutta vain mikäli koko laiturin massakeskipiste saadaan ponttoonien uppoaman nostekeskipisteen alapuolelle. Eli samalla periaatteella kuin uppoumarunkoiset purjeveneet vakautetaan. Tämä saavutetaan kuitenkin vain erittäin syvällä uivilla, raskailla ja kalliilla massiivisilla ponttoneilla, jotka eivät sovellu matalissa rannoissa käytettäviin mökkilaitureihin.
Tavallisen uivan mökkilaiturin vakauttaminen kiikkerien ja/tai väärin sijoitettujen ponttoonien massaa lisäämällä on lähinnä ”hölmöläisten touhua”. Ponttoonien tarkoitushan on kelluttaa laituria. Kallistusvakavuuden kannalta massan mukanaan tuomille kustannuksille ei tule mitään katetta ja huomattavasti parempaan ja edullisempaan lopputulokseen päästään ponttoonien kantavuuden oikealla sijoituksella (kuva 2).
Paras kallistusvakavuus toteutuu ns. “katamaraani” rakenteella ja käytännössä poikkileikkaukseltaan pyöreillä ja pitkillä putkiponttoneilla. Myös pitkänomaiset (esim. useita peräkkäin) ja poikkileikkaukseltaan lähes neliömäiset tai kyljellään olevan puolisuunnikkaan muotoiset ponttoonit ovat kallistusvakavuuden kannalta hyviä, mutta eivät ole yhtä vahvoja ja samalla tavalla jäykistä laituria kuin koko pituuden putkiponttoonit.
Kallistusvakavuuden kannalta huonoin rakenne on matalat laatikkomaiset ponttoonit sijoitettuna laiturin alle poikittain sen koko leveydeltä. Tämä hyvin yleinen laiturimalli vaatii toimiakseen T-päädyn, rantakiinnityksen tai ankkuroinnin tuomaa apua ettei se kallistelisi vaarallisesti kuin kiikkulauta.
Tässä esitetyt asiat ja laskelmat perustuvat täysin fysiikan lakeihin. Vastaan mielelläni asiaa koskeviin asiallisiin kysymyksiin sähköpostitse. Myös vasta-argumentit ja erilaiset mielipiteet ja näkökulmat ovat järkevästi perusteltuina tervetulleita. Voin myös jatkossa julkaista valittuja kysymyksiä ja kommentteja näillä sivuilla.
© Copyright 2011-2013 Pasi Nikulainen