Puunsuoja-aineet ja puuöljyt sisältävät kasvispohjaisia öljyjä, jotka kelpaavat hyvin ravinnoksi home- ja lahosienille. Ja vettähän nuo sienet tarvitsevat elääkseen myös. Nyt jos puuta käsitellään veden ja kasvisöljyn seoksella niin home ja laho sanovat: ”nam, nyt tuli ruokaa ja juomaa”. Tämän takia näissä aineissa tarvitaan eliöitä tuhoavia myrkkyjä, jotka estävät mm. homehtumista, lahoamista ja sinistymistä. Näitä tehoaineita kutsutaan biosideiksi ja niiden käyttö on säännelty EU:ssa.
Sen sijaan käsiteltäessä puuta liuotinohenteisilla aineilla seoksen liuotin tappaa useimmat puun pintaosissa mahdollisesti olevat sienet ja muut eliöt. Myös näissä aineissa tarvitaan kuitenkin myrkkyjä pitempiaikaiseen suojaukseen sillä liuotin haihtuu puusta nopeasti. Liuotin myös vie suoja-aineet yleensä syvemmälle puuhun kuin vesi.
Käsittelijälle vesiohenteiset aineet ovat huomattavasti mukavampia ja terveellisempiä, mutta samaan suojaustehoon liuotinohenteisten kanssa päästäkseen niissä tarvittaisiin enemmän tai myrkyllisempiä ympäristölle vaarallisia tehoaineita (biosidejä). Asia ei kuitenkaan EU sääntelystä johtuen välttämättä ole näin.
Toinen liuotinohenteisten aineiden etu on, että niihin voi itse lisätä öljyä, väriaineita eli pigmenttejä ja myös tervaa. Puutervahan on perinteinen puunsuoja-aine ja sillä voi tehostaa suojakäsittelyä. Vesipohjaisiin aineisiin voi lisätä vain niille tarkoitettuja pigmenttejä (esim. vesipetsit).
Tällä sivulla esitetyt vinkit puunsuojauksen tehostamiseen ja helpottamiseen edellyttävät liuotinohenteisia aineita.
Kestopuuta ei ole suojattu kahta ulkotilojen altistusta vastaan:
• Vesi liuottaa vähitellen laholta ja homeelta suojaavan kyllästeen pois
• Auringon UV-säteily harmaannuttaa puun pinnan
Näitä molempia vastaan suojaudutaan parhaiten sävytetyllä (pigmenttiä sisältävällä) öljykäsittelyllä. Öljy estää veden imeytymistä puuhun ja pigmentti estää UV-säteilyn vaikutusta samoin kuin ihmisen ruskettunut iho. Öljyämisen vaihtoehtoja ovat vahaus ja maalaus, mutta ne molemmat soveltuvat huonosti pinnoille, joilla kävellään.
Sävytystarpeen vuoksi kestopuun alkuperäisellä värillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä esim. vihreäkin kestopuu saadaan hyvin helposti oikealla pintakäsittelyllä kauniimman ja tasaisemman ruskeaksi kuin alun perin ruskea kestopuu.
Kokemukseni mukaan todella kunnolla sävyttävää öljyä ei saa halvalla. Ja ne kalliimmat hyvin sävyttävät öljyt taas ovat suurelta osin pelkkää liuotinta, jolloin ne eivät saa puuta yhdellä käsittelyllä tarpeeksi hyvin öljyllä kyllästetyksi.
Vaihtoehtoinen ja perinteinen puunsuoja-aine on Roslagin mahonki, jossa on 1/3 vernissaa, 1/3 tervaa ja 1/3 oikeata pineenitärpättiä (ei mineraalitärpättiä eli lakkabensiiniä). Tämä aine käy hyvin myös kestopuun suojaukseen. Pelkkään öljyyn verrattuna haittapuolena on, että tervasta johtuen pinta on käsittelyn jälkeen nihkeä muutaman vuorokauden (riippuu lämpötilasta ja auringon valosta).
Tervan ansiosta puun pinta värjäytyy seoksella syvän punaruskeaksi. Haluttaessa vaaleampaa sävyä voi tervan määrää vähentää, mutta etenkin vanhemman kestopuun (ja tavallisen puun) tapauksessa tässä on pieni riski. Nimittäin seoksessa oleva vernissa (keitetty pellavaöljy) on ulkotiloissa homehtuvaa ainetta (puristettu pellavaöljy on vieläkin herkempää homehtumaan). Terva sisältää homeelta ja laholta suojaavia aineita, mutta sen määrää vähennettäessä tämä suoja heikkenee.
Helppo ja yksinkertainen ratkaisu: osta edullista, homeenestoainetta sisältävää väritöntä puunsuojaöljyä (ei vesiohenteista) ja sekoita siihen tervaa kunnes saat halutun sävyn. Näiden öljyjen liuotin on yleensä teollisuusbensiiniä, joka saattaa aiheuttaa tervan sakkautumista astian pohjalle ”karstaksi”. Yleensä tätä ei kuitenkaan ehdi tapahtumaan kun sekoitat vain kulloinkin käytettävän määrän, etkä säilytä öljyn ja tervan seosta pitempään. Jos öljy on kovin ohutta voit myös lisätä siihen hieman ohentamatonta vernissaa tai kiinanpuuöljyä.
Ensimmäinen öljyäminen kannatta tehdä jo heti kun kestopuu on tarpeeksi kuivaa. Paras aika öljyämiselle onkin oikeastaan alkusyksy, sillä silloin ei ole siitepölyä ja kylmemmällä ilmalla öljyseoksen liuotin ehtii ennen haihtumistaan imeyttää öljyn kunnolla puuhun. Öljyämistä ei juuri tästä syystä kannata koskaan tehdä kuumalla auringonpaisteella. Syksyllä tarvitaan noin viikon sateeton kausi ennen öljyämistä jotta puu olisi tarpeeksi kuivaa, kesällä auringossa riittää muutama päivä.
Puunsuoja-aineissa käytetään eliöitä tuhoavia tehoaineita eli biosidejä, joiden käyttö on säännelty EU:ssa. Lisäksi edellytetään, että valmistaja osoittaa testeillä puunsuojiksi nimitettävien aineiden todella omaavan puuta suojaavia ominaisuuksia.
Nämä säännökset ovat johtaneet hieman hulluun tilanteeseen. Ennen puunsuojiksi kutsutut pintakäsittelyaineet ovat nykyään useimmiten kuultosuojia tai kuullotteita (ennen kuultava puunsuoja), tai peittosuojia (ennen peittävä puunsuoja). Ja näissä aineissa ei välttämättä ole tarpeeksi home- ja lahomyrkkyjä. Mutta niissä on puuta kosteudelta suojaavaa öljyä ja auringon UV-säteilyltä suojaavia väriaineita eli pigmenttejä.
Hometta ja lahoa torjuvat biosidien alaryhmä fungisidit, koska home ja laho ovat sieniä. Näitä tehoaineita on riittävässä määrin yleensä vain ns. (puunsuoja)pohjusteissa. Eli puunsuojaus pitäisi tehdä aina vähintään kahdella eri käsittelyllä: pohjustus ja pintakäsittely.
Liuotinpohjaisilla aineilla on kuitenkin mahdollisuus tehdä itse seos, joka suojaa puun kertakäsittelyllä: osta tehoaineita sisältävää pohjustetta ja lisää siihen 15-30% ohentamatonta pellavaöljyä, vernissaa tai kiinanpuuöljyä; sekä sopivan sävyn antava määrä tervaa. Tässä sinulla on kertasiveltävä, kauniin punaruskean sävyn antava kuultava puunsuoja, jossa on mukana suoja-aineet kosteudelle, homeelle, laholle ja UV-säteilylle.
Sakkaantumisvaaran vuoksi älä laita tervaa kuin siihen määrään, jonka kerralla käytät. Voit myös vähentää sakkautumista ohentamalla tervaa hieman pineenitärpätillä (puutärpätti) ennen sen seokseen laittamista. Haluttaessa muuta kuin ruskean sävyjä voit käyttää tervan sijasta esim. liuotinpetsien väriaineita, mutta tällöin tervan puuta suojaava vaikutus jää pois.
Jos et halua käyttää teollisia biosidejä sisältäviä aineita, voit käyttää edellä kestopuun suojauksessa selostettua Roslagin mahonkia, joka on myös kertasiveltävä puunsuoja.
Vesipohjaisilla puunsuojilla samaan suojaustehoon pyrittäessä sen sijaan täytyy tehdä vähintään ne kaksi käsittelyä: ensin enemmän myrkkyjä sisältävällä pohjusteella ja sitten väriä sisältävällä pinta-aineella.
Vahvat homemyrkyt eivät sovellu paikkoihin, missä on lapsia tai kotieläimiä. On kuitenkin yksi turvallinen ja ihan hyvin toimiva aine: etikkahappo. Sitä voi käyttää sekä sisällä että ulkona ja sitä käytetään homeenestoaineena myös esim. saniteettisilikoneissa.
Ja mistä sitä saa? Ihan lähikaupastasi. Se myydään siellä yleensä 10% vahvuisena vesiliuoksena nimellä väkiviinaetikka. Ja tämä ”homemyrkky” ei vaadi suojakäsineitä ja voit huoletta laittaa sitä vaikka ruokaasikin!
Toki voit myös ostaa juuri homeenestoaineena valmiiksi suihkepullossa myytävää etikkahappoa moninkertaiseen hintaan, mutta sen ainoa etu on hieman miedompi haju. Ihan normaalin etikankin haju häipyy ulkona hyvin nopeasti ja ainakaan minun nenäni ei sitä enää seuraavana päivänä haista.
Laita etikkaa suihkepulloon ja suihkuta sillä suojattava puupinta. Ei haittaa vaikka sumua menisi hieman myös ohi väärille pinnoille sillä tavallinen etikka ei tahraa. Etikalla voi myös suojata puutarhakalusteiden pehmusteet ja markiisit niin kesällä kuin myös ennen talvisäilytystä.
Ja sieltä lähikaupasta löytyy myös hyvä homepesuaine: kloriitti. Se on kuitenkin jo lähes myrkkyä. Kloriittipesun jälkeen täytyy pesty puupinta aina suojata sen kuivuttua uudestaan öljyämällä tai muulla tavoin.
Huoltopesuun parasta ainetta puupinnoille on mäntyöljysaippua eli mäntysuopa. Jos et ole juuri öljynnyt terassiasi, etkä aio sitä ihan heti öljytäkään, voit kokeilla seuraavaa vinkkiä, joka ehkäisee vihreän levän ja homeen kasvua pinnoille: lisää n. 5 litraan vettä reilusti mäntysuopaa sekä 2-5 desilitraa etikkaa. Laita tätä vaahtoamatonta liuosta pehmeällä harjalla tai mopilla kuivalle puulle, hankaa ja huuhtele. Kun ainetta nimenomaan laitetaan kuivalle puulle se imeytyy osin puun pintaan ja suojaa sitä.
Kaupoissa myydään myös terasseille tarkoitettuja tehopesuaineita. Niillä saa harmaantuneen tai tummentuneen puupinnan puhtaaksi, mutta varaudu tällöin vähän isompaan hommaan: raju pesu voi nostaa puukuidut ylös ”nukaksi” jolloin koko pinta täytyy hioa tai hiertää karhunkielellä tms. pesun jälkeen ennen sen öljyämistä. Näin voi käydä myös liian väkevällä kloriittilla.
En pidä lakkaamisesta sen vaivalloisuuden takia. Ja lisäksi varsinkin kosteissa tiloissa, esim. kylpyhuoneissa ja veneissä, lakka ei kerta kaikkiaan toimi. Kosteus löytää ennen pitkää tiensä puun läpi lakkapinnan alle saaden sen irtoamaan tai muutoin pilalle.
Olen kuitenkin löytänyt keinon, jolla myös kosteisiin tiloihin saa kauniita, ja sekä kosteutta että kulutusta kestäviä sävytettyjä puupintoja hyvin pienellä työllä. Aivan tavallisilla jokaisesta rautakaupasta löydettävillä aineilla.
Sileäksi ja puhtaaksi hiottu puupinta sävytetään ensin halutun värillisellä petsillä. Itse olen käyttänyt spriipetsiä, jossa on mukana myös hartsia (kutsutaan myös kuultomaaliksi). Hartsin ansiosta pintaan tulee jonkin verran enemmän kiiltoa. Myös vesi- tai öljypohjaista petsiä voi käyttää.
Petsi ei sellaisenaan kuitenkaan ole vielä puuta suojaava pinnoite. Sen vuoksi pinta suojataan tavallisella värittömällä saunasuojalla (Sasu, Supi). Lopputuloksena on hieno, lakkaa hieman mattapintaisempi, mutta kestävämpi himmeäkiiltoinen kaunis puupinta.
Minulla ei ole kokemusta tämän vinkin toimivuudesta ulkotiloissa paikoissa, joissa pinnoitus altistuu auringon UV-säteilylle.