Ponttoonilaituri "porras"

Ponttoonilaiturin malli "porras" rakennusohjeet

Tässä esitetty uiva laituri on tarkoitettu joko kiinteän tai kelluvan käyntilaiturin päätyosaksi. Laiturin suunnittelussa on kolme peruslähtökohtaa:

1. Laiturin on sovelluttava sekä vene- että uinti-käyttöön.

2. Laiturin tulee olla niin vakaa, että se soveltuu myös lapsille ja vanhuksille.

3. Vankka rakenne, joka kestää talven ilman ylös nostamista paikassa missä jäät sulavat suunnilleen paikoilleen.

Ensimmäinen vaatimus on toteutettu siten, että laituri on rannan puolella tarpeeksi korkea veneeseen käyntiä ja poistumista varten ja päätyosa taas on matalampi. Matalasta osasta on helpompi käyttää uintiportaita, pestä pyykkiä, huudella astioita, yms.

Toinen vaatimus toteutuu tekemällä laiturista tarpeeksi tukeva ja leveä, sekä sijoittamalla ponttonien kaikki kantavuus mahdollisimman lähelle laiturin reunoja. Putkiponttoonit ovat tällöin paras valinta ja niiden etuna on vakauden mahdollistavan rakenteen lisäksi niiden kestävyys jäiden puristuksessa. (Katso erillinen ponttonilaiturin vakavuustarkastelu).

Kolmas vaatimus on toteutettu erittäin vahvalla rakenteella sekä mm. seuraavilla ratkaisuilla:

• Vahvat vinotuet eli diagonaalit estävät rungon vääntymisen ”salmiakiksi” jäiden puristuksessa. Ilman niitä jo kohtuullinenkin voima riittää vääntämään laiturin joka ainoan ruuviliitoksen löysäksi.

• Runko ei ilman kuormaa mistään kohdastaan ulotu veteen asti ja se makaa vapaasti ponttonien päällä. Näin jäät voivat nostaa kantta kiinnijäätyneistä ponttoneista huolimatta ilman että mikään paikka pettää.

• Jäiden puristusta hyvin kestävät vahvat HDPE putkiponttonit.

Piirustukset ja mitoitus

Liitteenä pdf-tiedostona olevat piirustukset eivät ole aivan ”oikeaoppiset”, mutta ne ajanevat asiansa. Eri puutavaralajit on piirretty eri väreillä, ”raudat” mustina ja ponttonit harmaina. Materiaalit (puutavara + kiinnikkeet) ja painot on listattu liitteenä olevassa Excel tiedostossa.

Piirustuksessa laiturin mitat ovat n. 2,3 m * 5,1 m ja ponttoneina on tällöin 2 kpl 5 m sekä 2 kpl 1 m pitkiä ja halkaisijaltaan 400 mm olevia putkiponttoneita. Laituria voi hyvin myös leventää 10 cm portain (kansilauta + rako) ja pidentää tai lyhentää käytettävien ponttonien mukaisesti. Kaiteen ja penkin voi siirtää toiselle sivulle, tai jättää pois jolloin molemmat sivut toteutetaan ilman kaidetta olevaa sivua vastaavasti.

Rungon pitkittäislankut ja poikittaislankkujen päissä olevat kaidepylväät tai ”tapit” muodostavat pääponttoneille 15 cm syvät ja 40 cm leveät solat, joihin ponttonit väljästi sopivat. Laituri makaa omalla painollaan ponttonien päällä ja jos jäät nostavat sitä, niin se laskee takaisin omalle paikalleen ponttonien pyöreän muodon ansiosta. Jäiden takia ponttoneja ei kannata kiinnittää kanteen millään pannoilla, sillä jos jäät haluavat nostaa kantta niin nehän nostavat kiinnityksestä huolimatta ja tällöin joku paikka pettäisi.

Ponttonisolien sisämitta pituussuunnassa on piirustuksessa tasan 5 m. Tämä mitta täytyy sovittaa käytettäviin ponttoneihin siten, että se on n. 1-3 cm pitempi kuin ponttonien pituus n. 22 C lämpötilassa. Muoviponttonit nimittäin elävät  lämpötilan mukana.

Ponttoonit ja kantavuudet

Piirustuksen mitoilla ponttonien brutto-kantavuus on yhtensä noin 1.500 kg ja netto-kantavuus n. 1.350 kg. Laiturin kannen paino on n. 400 kg ja maksimi suositeltu hyötykuorma 750 kg. Erotus 200 kg tarvitaan kallistusvaraksi.

Päätyponttonit voi jättää myös pois, jos laiturista halutaan matalammalla uiva ja pienempi 625 kg suositeltu hyötykuorma riittää. Rannan puoleinen päätyponttoni kuitenkin tarvitaan ehdottomasti, jos laituriin tulee ilman omia kellukkeita oleva käyntisilta.

Laiturin kannen korkeus vedenpinnasta ilman kuormaa on noin 35 cm korkeassa osassa ja noin 25 cm matalassa osassa. Ilman päätyponttoneita tämä kuivakorkeus on n. 2 cm matalampi.

Puutavarasta

Kaikki puutavara on kestopuuta. Järeämpi runkotavara A kyllästettyä ja kansilaudat AB kyllästettyä. Kestopuun värillä ei juurikaan ole merkitystä sillä se on joka tapauksessa kuivuttuaan suojattava värillisellä (pigmenttiä sisältävällä) öljyllä tms. Kestopuuta ei nimittäin ole suojattu auringon UV-säteilyä (harmaannuttaa) eikä vettä vastaan (liuottaa vähitellen kyllästeen pois).

Piirustuksessa runko on tehty sahatusta 50*150 ja 50*100 lankuista; kaidetolpat, penkin jalat sekä lyhyet ”tapit” höylätystä 45*95 lankuista. Vaihtoehtoisesti 50*100 ja 45*95 lankut voidaan molemmat korvata mitallistetulla ja hienosahatulla 48*98 lankulla. Joitakin kriittisiä mittoja täytyy tällöin hieman säätää vastaavasti.

Kansi tehdään 28*95 höylätystä laudasta. Penkissä voi painon keventämisen takia hyvin käyttää myös ohuempaa 21 mm paksua lautaa.

Kiinnikkeistä

Kaikkien kiinnikkeiden tulisi olla joko ruostumattomia tai kuumasinkittyjä. Ei missään nimessä yhtään sähkösinkittyä rautaa, ruuvia tai pulttia!

Suosittelen käyttämään kestopuussa aidosti ruostumattomia (RST) ruuveja. Makeaan veteen riittää A2 (AISI 304), mutta merelle mieluiten A4 (AISI 316). Myös AISI 410 ruuveja myydään ”ruostumattomina”, mutta ne ovat todellisuudessa vain rajoitetusti ruostumattomia. Ne kestänevät kunnolla pinnoitettuina, mutta omakohtaisen kokemukseni mukaan ruskea tai vihreä pinta AISI 410 ruuveissa on usein vain pelkkä maali, joka lähtee jo ruuvattaessa kierteen harjalta pois. Ja koska hinnassa ei ole suurta eroa niin en suosittele niitä.

Kanteen ja lautoihin käytetään 55 mm pitkiä ruuveja ja kriittisiin paikkoihin 75 mm. Runkoon tarvitaan 90 mm ruuveja mieluimmin 6 mm paksuisena. Joskin nämä ovat kyllä jo melkoinen haaste useimmille akkuvääntimille, joiden kanssa täytynee tyytyä 5 mm paksuihin. Ruuvien on syytä olla itse poraavia, jotta esiporausta ei tarvita kriittisissäkään paikoissa. Varsinkin kuiva puutavara halkeaa helposti ruuvattaessa lähelle päätyä.

Lisäksi kuumasinkityille raudoille tarvitaan (kunnolla) pinnoitettuja 5 * 40 mm ankkuriruuveja. Ne ovat tässä käytössä RST ruuveja parempia sillä ne eivät muodosta sähköparia sinkityn raudan kanssa. RST rautoja käytettäessä luonnollisesti myös näiden ruuvien tulisi olla RST ruuveja.

Kulmaraudat, palkkikengät ja kansiruuvit voivat makeassa vedessä olla kuumasinkittyjä. Laiturin alakulmien kulmarautojen on kuitenkin aina syytä olla ruostumattomat. Nämä raudat jäävät näkyviin ja niiden tehtävänä on ehkäistä kulmien vauriot joko jäiden hankauksesta; tai kiveen hakkaamisesta, mikäli laituri irtoaa ja pääsee ajelehtimaan rantaan. Ulomman päädyn kulmaraudat voi korvata myös tolppa-ankkurointiin tarkoitetuilla RST kulmilla.

Esivalmistelut

Sahaa ensin rungon lankut ja piirustuksessa omalla sivullaan mitoitetut kaidetolpat, penkin jalat ja tapit. 45*95 (tai 48*98) lankusta tehtyjä tappeja käytetään kahteen tarkoitukseen:

1. Laiturin kaiteettomalla sivulla pitämään ponttonit paikallaan. Samalla ne antavat tukevan kiinnityskohdan reunalaudoille, jotka ovat osa rakennetta, eivät pelkkä ulkonäköasia. Tätä varten reunatapit tulevat kannen laudoituksen yläpinnan tasolle asti. Kaiteen tolpat toimivat toisella reunalla samassa tarkoituksessa ja siksi tapeissa käytetään mitoiltaan samaa puutavaraa (höylättyä tai hienosahattua).

2. Rungon sisemmissä liitoksissa. Nämä tapit jäävät kansilautojen alle ja ovat siksi lyhyempiä.

Reunalla käytetään lisäksi 28*98 laudasta tehtyjä viistoksi sahattuja tappeja. Näiden yläpinta sovitetaan tarkasti poikittaislankkujen yläpinnan tasolle, jotta niiden päälle tulevat kansilaudat tukevat niitä. Reunalaudat ruuvataan kiinni jokaiseen reunatappiin tai tolppaan ja ne muodostavat yhdessä ponttonisolien sivuseinän. Tällä rakenteella ponttonit saadaan mahdollisimman lähelle laiturin reunaa, mikä on kallistusvakavuuden kannalta tärkeätä.

Rungon kasaus

Kasaaminen aloitetaan 50*150 lankuista. Päätylankut kiinnitetään pitkittäislankkuihin jokaisesta liitoksesta kahdella 12 mm * 180-200 mm kansiruuvilla. Päätylankkuihin tehdään 12 mm reiät ja pitkittäislankkujen päihin 6-8 mm esiporaukset. Matalassa päädyssä ylempi kansiruuvi on hyvä laittaa n. 60 mm päähän lankun yläpinnasta jotta kansilaudoissa voitaisiin tässä kohdassa käyttää 75 mm ruuveja ilman, että ne osuvat kansiruuviin.

Kansiruuveihin laitetaan isot aluslevyt samasta materiaalista ja ruuvit väännetään niin syvälle, että aluslevyt uppoavat selvästi puuhun. Älä kuitenkaan kiristä liikaa sillä silloin kansiruuvi ”poraa” esiporatun reiän ja kiinnitys heikkenee. Vaseliinia, öljyä, saippuaa, tms. voi käyttää liukasteena helpottamaan ruuvausta.

Useinkaan pitkittäislankut eivät ole täysin suoria ja varmista siksi, että ne eivät molemmat ole samaan suuntaan mutkalla. Oikaisu on helpointa, jos molemmat lankut ovat keskeltä  sisäänpäin vääntyneitä (eli keskellä välimitta pienempi). Tällöin oikaisu tapahtuu kiinnittämällä seuraavaksi suunnilleen pitkittäislankkujen puoliväliin tuleva penkin jalka sekä sen kylkeen kiinni tuleva 50*100 välituki pitkittäislankkujen väliin. Välituen alapinta tulee samalle tasolle 150 mm lankkujen alapinnan kanssa ja sen päälle tulee vielä diagonaali, jonka yläpinnan olisi oltava 150 mm lankkujen yläpinnan tasolla. Välilankun pituuden tulee olla sellainen, että pitkittäislankkujen ulkosivuilla olevien ponttonisolien leveys on oikea (sahatun lankun paksuus voi vaihdella ja näin myös lankkujen sisäpuolinen väli).

Jos taas pitkittäislankkujen väli on keskellä suurempi kiinnitetään välilankku ensin vain toisesta päästä ja käytetään esim. taljaa ja köyttä vetämään pitkittäislankut tiiviisti välilankkuun kiinni ennen toisen pään kiinnitystä. Pienen raon saa kiinni myös ruuveilla vetämällä, mutta vain jos pitkittäislankkuihin esiporataan vähintään ruuvin halkaisijan kokoinen reikä. Ilman tätä esiporausta 90 mm ruuvi ei vedä rakoa kiinni.

Kannen tukirakenne ja diagonaalit

Seuraavaksi kiinnitetään rannan puoleiseen päätyyn tulevat kaidetolpat ja tapit sekä näihin ensimmäinen poikittaislankku. Sitten korkean osan uloin poikittaislankku ja siihen liittyvä tappi, penkin jalka ja kaidetolppa. Tarkista että kunkin poikittaislankun kummankin pään ulkonema pitkittäislankkujen ulommista kyljistä mitattuna on oikea (ponttonisola) ennen poikittaislankun kiinnitystä ja pakota se kohdalleen tarvittaessa. Tämän jälkeen kiinnitä pitkittäislankkujen väliin rannan puoleisen päätyponttonin vaatimat tukilankut (jos sellaista käytetään).

Tarkista rungon suorakulmaisuus (ristimitta) ja tue se väliaikaisesti oikeaan asentoon. Nyt voit mitoittaa, sahata ja sovittaa vinotuet eli diagonaalit paikalleen. Ne tehdään lappeelleen asetetuista 50*100 (tai 48*98) lankuista. Diagonaalien päät sahataan sopivaan kulmaan ja muotoon siten, että ne ovat tiiviisti vasten tappia tai penkin jalkaa, joka on lujasti kiinni pitkittäislankuissa. Diagonaalien tulee pystyä ottamaan vastaan isoja työntövoimia antamatta  periksi. Diagonaalien kiinnittämisen jälkeen ei suorakulmaisuutta enää voi muuttaa joten varmista, että diagonaalit ovat täsmälleen oikean mittaiset ja ettei runko jää vinoksi.Tämän jälkeen asennetaan muut poikittaislankut. Voit joutua vääntämään pitkittäislankkuja kiinnittäessäsi näitä: tarkista ponttonisolien mitta jokaisen poikittaislankun kohdalla. Joka toinen lankku kiinnitetään ”ylösalaisin” olevilla 195 mm pitkillä palkkikengillä pitkittäislankkuihin. Nämä palkkikengät kannattavat pitkittäislankkuja ja niitä laitetaan vain joka toiseen poikittaislankkuun sen vuoksi, että niiden kohdalle sattuvaa kansilautaa ei voida ruuvata kiinni ko. poikittaislankkuun. Palkkikengät on hyvä upottaa poikittaislankkuihin jotta kannesta tulee tasainen. Diagonaalit ruuvataan myös altapäin yhdellä 90 mm ruuvilla jokaiseen poikittaislankkuun.Palkkikengät (6 kpl) voidaan myös korvata lankkutapeilla samoin kuin piirustuksessa ilman palkkikenkää oleva poikittaislankku. Liitoksista ei tällöin tule aivan yhtä vahvat ja tässä tapauksessa ankkuriruuvien tilalle on hankittava vastaavasti lisää 90 mm ruuveja.

Matalan osan runkorakenteet

Mikäli ulompaan päätyyn tulee päätyponttoni, sen tuenta tehdään seuraavaksi ja siihen kiinnitetään myös matalan osan keskikooli. Jos päätyponttonia ei käytetä, ulottuu keskikooli päätylankkuun asti ja tällöin lankku laitetaan syrjälleen, ei lappeelleen (kiinnitys: palkkikengät molemmissa päissä).

Kansi on suunniteltu siten, että aivan lautojen päihin ei tarvitse laittaa yhtään ruuvia. Näin vältetään lautojen halkeaminen päästään.Lautojen tarkka leveys riippuu niiden kosteusasteesta ja märkänä tehty rako suurenee lautojen kuivuessa. Hyvä rako on 5-7 mm. Jos haluat laudat tasaisella raolla koko kanteen tee seuraavasti: mittaa reunalautojen väli, vähennä siitä 6 mm ja jaa se lautojen lukumäärällä. Tämä mitta on yhden laudan + raon leveys ja voit merkitä lautojen paikat uloimpiin ja keskimmäiseen poikittaislankkuihin koko matkalle. Reunoille voi jättää isommat välit jotta saat tasattua lauta + rako mitan sopivasti.Reunimmaisiin lautoihin tehdään kolot kaidetolppien ja reunatappien kohdalle, kuten myös keskellä penkin jalkojen kohdalla. Jätä myös näihin koloihin n. 5 mm raot joka suuntaan. Jos sinulla ei ole tarpeeksi kokopitkiä lautoja, voit helposti jatkaa lautoja tupla-poikittaislankkujen kohdalla. Laita jatkos ”ilmaan” lankkujen väliin ja jätä siihenkin n. 5 mm rako.

Matala pääty: Uloimmat 4 kansilautaa ruuvataan kokonaan 75 mm ruuveilla jotta ne kestävät reunaponttonien päätyjen ja mahdollisen päätyponttonin kantovoiman. (Älä kuitenkaan laita 75 mm ruuveja kahteen uloimmaiseen lautaan pitkittäislankkujen kohdalla, jos on vaara että ne osuvat lankkujen päissä oleviin kansiruuveihin!). Muualla käytetään sekä 55 mm että 75 mm ruuveja aina silloin tällöin kaverina. Keskikooliin riittävät 55 mm ruuvit.

Muunnelmia

Laiturin pituutta voi lyhentää tai pidentää käyttämällä korkeassa osassa 3,3-4,8 m lautoja ja säätämällä matalan osan pituutta käytettävien ponttonien mukaisesti.

Jäykän rungon ansiosta ponttoneina voi käyttää myös 4 kpl lyhyempiä putkiponttoneita, jotka laitetaan ponttonisoliin peräkkäin.

Haluttaessa matalampi laituri voidaan 400 mm putkiponttonit korvata neljällä 315 mm ponttonilla leventämällä ponttonisolia 630 mm leveiksi. Laituria ei tässä tapauksessa voi vakavuuden kärsimättä juurikaan kaventaa. Päätyponttoneja ei tällöin tarvita; paitsi rannan päässä siinä tapauksessa, että siihen tulee käyntisilta ilman kellukkeita.

Useammasta erillisestä osasta koostuvat ponttonit ovat kuitenkin jäissä talvehtimisen kannalta huonompi ratkaisu kuin yhdet kokopituiset ponttonit.

Prototyypistä

Valokuvissa esitetyn prototyypin rakenne ei ole ihan täsmälleen piirustusten mukainen. Tämä kesällä 2011 rakennettu laituri on ilman vaurioita talvehtinut jo kaksi talvea jäissä. Käytössä laituri on todettu erittäin vakaaksi ja tukevaksi.

Käyntisillan sijasta laituri on liitetty kiinteään, säädettävillä jaloilla pohjassa seisovaan käyntilaituriin alumiinisilla liukukiskoilla ja muovisilla (POM) liukuprofiileilla. Tämä kiinnitystapa on varsinkin lapsille ja vanhuksille käyntisiltaa huomattavasti turvallisempi ja tukevampi; kunhan tietyt turvaseikat huomioidaan. Tässä sovellettu liukumekanismi on alunperin tarkoitettu aivan muuhun käyttöön ja alumiinikisko ei ole mielestäni tarpeeksi vahva, mutta on yllättäen kestänyt jo useita vuosia niin käytössä kuin jopa laiturin jäissä talvehtimisenkin.

Laiturin materiaalikustannukset vuonna 2011 olivat noin 1.500 €, sisältäen myös varustelun (mm. uimaportaat, suojat, pollarit), mutta ei päätyponttoneja.

Päivitys syyskuu 2014: keväällä 2014 jäät työnsivät laituria noin metrin verran rantaan päin. Tässä kuvattu uiva laituri työnsi sen jatkona olevaa kiinteää levyjaloilla pohjassa seisovaa laituria niin, että sen rannan päädyssä olevat kivet nousivat ylös. Tästä huolimatta ponttoonilaituri ei kärsinyt minkäänlaisia vahinkoja. Laiturin päädyssä olevat ankkurointitolpat kyllä katkesivat ja liukumekanismin muoviprikkoja halkesi, mutta sekin on silti vielä täysin toimiva.

Kysymykset ja keskustelu

Vastaan mielelläni laituria koskeviin asiallisiin kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja ja kehitysehdotuksia. Varaan oikeuden valita kysymykset ja kommentit, jotka julkaisen näillä sivuilla.

© 2011-2013 Pasi Nikulainen, osittainenkin kaupallinen käyttö ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty.